Nokkosperhonen on yleinen Suomessa, mutta esiintymisessään välillä oikukas. Tällä vuosituhannella laji oli välillä kateissa, mutta on viime aikoina jälleen runsastunut. Se  elää myös mielellään kulttuurimaisemissa. Lähisukulaisistaan poiketen etusiiven takanurkassa ei ole mustaa täplää, kooltaan myös näitä hiukan pienempi, siipiväli on 40 – 53 mm (Silvonen & ym, 2014). Lentoaika on pitkä, heinäkuusta seuraavan vuoden kesäkuuhun. Joskus on todettu kaksi kesäpolvea. Keväällä laji on ollut alueella lennossa 9.7. asti ja syyslento on alkanut 10.8.

Lajin levinneisyys on viime aikoina laajentunut Oulun seudulle asti. Sen elinpiiriä ovat rehevät lehti- ja havumetsät. Laji lentää kesä- heinäkuussa; alueen havainnot ovat ajalta 31.5. – 26.6. Nokisiiven molemmat siipiparit ovat sekä ylä- että alapuolelta mustat. Kaulus on punainen. Takaruumiin alapuoli on kokonaan ja yläpuolen peräpää ovat keltaiset. Siipiväli on 27 – 36 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on levinnyt Tornioon astri pohjoisessa. Se lentelee kuivahkoilla avomailla.Etusiivet ovat tummanruskeat tai mustahkonharmaat. Poikkiviirut ovat epäselvät. Rengastäplä on valkeahkorenkainen, mustareunainen, munuaistäplä on valkorenkainen, mustareunainen. Aaltoviiru kellertävänvalkoinen, terävä. . Takasiivet ovat vaalean kellertävänharmaat, reunavarjo tummempi, siinä on selvä valkoinen juova. Siipiväli 34 - 42 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajia on tavattu Vaasan korkeudelle asti sekä lännessä että idässä, mutta ei Sisä-Suomessa. Se on lehtojen ja rehevien lehtimetsien perhonen. Paras lento on kesä- heinäkuussa; harvoin on tavattu toista polvea syyskuussa. Alueelta on yksi havainto 25.5. Siivet ovat tummemman tai vaaleamman ruskeanharmaat; poikkijuovat ovat valkoiset, kapeat ja hampaiset, aaltoviirun paikalla on valkoinen täpläjono. Siipiripset ovat täplikkäät. Siipien tyviosassa voi esiintyä vaihteleva määrä vaaleita suomuja. Siipiväli on 46 – 67 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on levinnyt koko Suomeen. Se elää avoimilla heikoilla ja nurmikoilla. Etusiivet ovat oliivinharnaat; kellanruskeat tai punaruskeat. Poikkiviirut ovat häipyvät, keilatäpläon pitkänomainen; vaalean okra. Yökköstäplät ovat vaaleanokrat, munuaistäplä takaosastaan valkoinen ja siitä lähtee valkoinen viiru sisäänpäin keskisuonta pitkin. Aaltoviirun paikalla on yleensä rivi tummanruskeita täpliä. Ulkoreunassa on musta juova. Siipiväli 25 - 30 mm (Silvonen & ym 2014).