Lajia on tavattu Vaasan korkeudelle asti sekä lännessä että idässä, mutta ei Sisä-Suomessa. Se on lehtojen ja rehevien lehtimetsien perhonen. Paras lento on kesä- heinäkuussa; harvoin on tavattu toista polvea syyskuussa. Alueelta on yksi havainto 25.5. Siivet ovat tummemman tai vaaleamman ruskeanharmaat; poikkijuovat ovat valkoiset, kapeat ja hampaiset, aaltoviirun paikalla on valkoinen täpläjono. Siipiripset ovat täplikkäät. Siipien tyviosassa voi esiintyä vaihteleva määrä vaaleita suomuja. Siipiväli on 46 – 67 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on tyypillisen näköinen; rintajalat ovat pitkät ja hoikat ja peräjalat ovat kehittyneet hoikiksi ulokkeiksi; lepoasennossa oksan alapuolella pää, kesiruumis ja takaruumiin 7. – 10 jaokkeet ovat taivutettuina lähes yhteen. Väriltään toukka on ruskea, vain sivujuovan paikalla on vaalennus. Selkäkäsnät ovat koholla takaruumiin jaokkeissa 1. - 4. ja takaruumiin jaokkeet 7. – 9. ovat litistyneet ja laajentuneet sivuilla päin. Se elää lehtipuilla, kuten koivuilla (Betula pendula ja Betula pubescens) pajuilla (Salix), lehmuksella (Tilia cordata), pähkinäpensaalla (Corylus avellana), pyökillä (Fagus sylvatica), omenapuulla (Malus domestica) tai pihlajalla (Sorbus aucuparia). Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ainoa havainto on tehty Kuohijoella 25.5.2017, Arto Tyrni.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Stauropus_Fagi
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/notodontidae/sta-fagi.htm