Laji on yleinen ja esiintyy Torniossa asti. Se lentelee monenlaisilla paikoilla. Etusiivet puhtaan vaaleanharmaat, kuviot mustat. Tyvijuomu on ohut, sisemmän poikkiviirun etureunatäplät yhtä vahvat, ilompi poikkiviirun musta, sisäpuolelta vaaleateunainen. Yökköstäplät mustareunaiset, lähekkäiset, niitä yhdistävä musta juova ohut tai puuttuu. Takakulmassa melko ohut musta juova, joka risteää ulomman poikkiviirun kanssa. Ripset täplikkäät: Siipiväli 34 - 43 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajin levinneisyys jää Suomessa Kristiinankaupunki – Joensuu-linjan eteläpuolelle. Se lentelee ängelmää kasvavien niittyjen ja lehtojen laitamilla. Paras lento on heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 2.7. – 20.7. Etusiipien pohjaväri on punertavanruskea; tyvi- ja keskisareke ovat mustat, valkoisen reunustamat; keskisarekkeessa on terävä ulkonema ja joskus se on kuroutunut kahtia. Takasiivet ovat vaaleanharmaat ja siipiripset täplikkäät. Siipiväli on 22 – 28 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajilla on harvalukuisia esiintymispaikkoja Etelä- ja Itä-Suomessa, sekä Kuusamossa. Se lentelee konnanmarjaa kasvavissa lehdoissa. Paras lento on kesäkuussa, Alueen havainnot on tehty 9.6. – 9.7. Siipien pohjaväri on musta. Etusiivissä on leveä, valkoinen poikkijuova, samoin takasiivissä, mutta se on vino. Lisäksi etusiiven nurkissa on valkoiset täplät ja takasiipien ripset ovat valkoiset. Valkoisten juovien leveys vaihtelee. Siipiväli on 22 – 29 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji esiintyy koko Suomessa. Sen elinpiirinä ovat erilaiset lehtimetsät. Laji on lennossa kesä- heinäkuussa, alueen yksilöt on saatu feromonipyydyksellä 27.5. – 28.7. Lajin pää on keltainen tai kellanruskea. Etusiivet ovat mustat, niissä on neljä kolmiomaista, valkoista suurta täplää ja useampia pienempiä. Siipiripset ovat mustavalkoiset, siipiväli 16 – 21 mm (Bengtsson & ym, 2008).

Etelä-Suomen laji, mutta on havaittu myös Kainuusta. Se elää lehtimetsissä. Lentoaika on kesä- heinäkuu; alueen havainnot on tehty 9.7. – 16.7. Pää, keskiruumis ja etusiivet ovat tumman- tai mustanruskeat, siipien keskellä on luunvalkoinen poikkijuova; joskus on myös pieni valkoinen täplä etureunassa poikkijuovan ulkopuolella. Siipiväli on 13 – 15 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Nummisiilikästä tavataan Oulun korkeudelle asti. Se lentelee mielellään hietikkoisilla alueilla, harjuilla, kangasmailla ja kuivilla kedoilla. Lentoaika on kesä- heinäkuu; alueen havainnot on tehty 22.6. – 15.8. Etusiivet ovat valkoiset tai sinertävän valkoiset ja niissä on yleensä poikkijuovat mustina pisteinä, harvemmin tavataan vähäpisteisiä muotoja. Takasiivet ovat harmaat tai tummanharmaat. Molempien siipien alapinta on tummanharmaa. Siipiväli on 29 – 39 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji esiintyy laajalti Suomessa, pohjoisimpana Muoniossa. Sen voi tavata niityn reunoilla, tien varsilla, puutarhoissa ja nokkosta kasvavilla paikolla. Lajilla on kaksi polvea kesässä. Ensin kesä- heinäkuu ja sitten elo- syyskuu. Alueen havainnot on tehty 11.7. – 17.7. Etusiivet ovat tummanharmaat, etureunassa on valkoiset täplät poikkijuovien kohdalla, ulompi poikkijuova on himmeä, sen sisäpuolella on mustia täpliä, myös kärkiosassa on mustia täpliä; siipiripset ovat valkoiset, mustatäpläiset. Siipiväli on 11 – 13 mm (Pakkanen, 2000).