Lajin levinneisyys jää Suomessa Kristiinankaupunki – Joensuu-linjan eteläpuolelle. Se lentelee ängelmää kasvavien niittyjen ja lehtojen laitamilla. Paras lento on heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 2.7. – 20.7. Etusiipien pohjaväri on punertavanruskea; tyvi- ja keskisareke ovat mustat, valkoisen reunustamat; keskisarekkeessa on terävä ulkonema ja joskus se on kuroutunut kahtia. Takasiivet ovat vaaleanharmaat ja siipiripset täplikkäät. Siipiväli on 22 – 28 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vaaleanvihreä, joskus sinipunerva. Selän kuviona ovat tummanvihreät poikkipoimut takaruumiin jaokkeissa 1. – 6. Sivujuova on voimakkaasti aaltoinen, valkoinen tai punertava, sen alareunus tumma ja lähes koskettaa selän poikkipoimuja vaaleiden huokosten takana. Pää on vihertävä tai ruskehtava. Toukka elää ängelmälajeilla, kuten lehtoängelmällä (Thalictrum aquilegiifolium) tai keltaängelmällä (Thalictrum flavum) syöden kukkia ja siemeniä. Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Kuohijoella 20.7.1990, Arto Tyrni.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Gagitodes_Sagittata