Lajia on tavattu koko Suomessa, Lapissa se on harvinainen. Se lentelee avoimilla pensasmailla tai lehtimetsiköissä. Lento alkaa toukokuussa ja jatkuu heinäkuulle, joskus on toisen polven yksilöitä tavattu syyskuussa. Alueen havainnot on tehty 15.6. – 27.6. Siivet ovat harmaat, poikkivyö on tummanharmaa, mustareunainen, ulompi poikkijuova on kaksinkertainen, hampainen, siipiripset ovat mustatäpläiset. Siipiväli on 28 – 36 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on levinnyt lähes koko maahan, mutta on runsaampi Etelä- ja Keski-Suomessa. Paatsamasinisiipi on valittu Suomen kansallisperhoseksi. Se on pieni, siipiväli 21 – 32 mm (Silvonen & ym, 2014), siipien alapinnat ovat vaaleansiniset, mustat täplät siinä ovat pienet. Etusiiven yläpinnat ovat eri sukupuolilla erilaiset; koiraan siiven reunat ovat kapealti mustat, naaraalla leveälti, varsinkin etusiiven kärkiosassa. Perhosta tavataan niityillä, puutarhoissa ja metsäympäristöissä. Paras lentoaika on touko-kesäkuussa. Alueen havainnot on tehty 10.5.

Laji on levinnyt Tornioon asti. Se lentelee osmankäämiä kasvavilla rannoilla. Etusiipien kärki on hiukan pyöristynyt, Etusiivet ovat punertavan oljenväriset tai punaruskeat, voivat olla myös tummemmat. Poikkiviirut näkyvät mustina pisteinä suonien kohdalla. Aaltoviirun kohdalla mustia pilkkuja. Siipiväli41 - 55 mm (Silvonen & ym 2014).

Orvokkihopeatäplä on Suomessa yleinen Etelä-Lappiin asti. Se on melko suuri, siipiväli 44 – 56 mm (Silvonen & ym, 2014). Lajin tuntee takasiiven alapinnan vihreästä väristä ja siinä olevista suurista hopeatäplistä. Perhonen lentelee niityillä ja tien pientareilla tai hakkuuaukeiden reunamilla. Paras lentokausi osuu heinäkuuhun. Alueen havainnot on tehty 24.6. – 28.7.