Pajunirkkoa tavataan koko Suomessa, Lapissa se on harvinaisempi. Se elää pensasmailla ja lehtimetsissä, joissa kasvaa pajuja ja haapoja. Lajilla on kaksi polvea kesässä, lento alkaa toukokuussa ja jatkuu syyskuulle ilman huomattavaa eroa polvien välillä. Alueen lentoaikoja ei ole kirjoitettu muistiin. Etusiipien tyviosa on kellanruskea, keskisarekkeesta näkyy vain vaalea alue etureunassa; tumman munuaistäplän ulkopuolella on mustahko varjostus, siiven ulkoreuna on usein punertava. Takasiivet ovat koirailla hyvin vaaleat, naarailla harmaat.

Laji on Suomessa yleinen Tornioon asti. Se on pajukoissa elävä laji. Etusiivet vaihtelevasti kirjavat vaaleahkon harnaan mustaan. Sisemmän poikkiviirun etuosassa on ulospäin puolipallomainen ulkonema. Keskitäplä ruskeanpunainen. Takasiivet harmaanvalkeahkot, ulkoreuna tummempi. Siipiväli  23 - 28 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on levinnyt Utajärvelle asti pohjoisessa. Se lentelee tuorepohjaisissa pajukoissa. Etusiivet ovat tummanharmaan oliivinruskeat, poikkiviirut ovat vaaleat, ruskeavarjoiset, suorat, suuntautuvat ulospäin etuviistoon. Yökköstäplät suuret, tummanruskeat, vaaleareunaiset. Aaltoviiru on pohjaa vaaleampi, epäsäännöllinen. Ulkoreuna kärjen takana on kovera ja kaartuu sitten pyöreästi ulospäin. Siipiväli 26 - 32 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji esiintyy koko maassa siellä missä pajuja kasvaa. Etelä-Suomessa lajilla on kaksi sukupolvea ja se lentää touko-kesäkuussa sekä elokuussa. Pohjois-Suomessa on yksi polvi, jolla on melko pitkä lentoaika. Alueen havainto on toista polvea 3.8. Pajukääpiökoi on keltapäinen, myös kaulus on kellervä, tuntosarvien tyvi on valkoinen; etusiivet ovat melko karkeasuomuiset, väri vaihtelee kellanruskeasta harmaanruskeaan, poikkijuova on hiukan vino ja voi olla jakautuneena kahdeksi täpläksi.

Laji esiintyy koko Suomessa. Se lentelee monenlaisissa pajua kasvavissa ympäristöissä. Paras lento on touko- kesäkuussa. Alueen havainnot on tehty 30.5. – 16.6. Etusiivet pohjaväriltään harmaat, poikkijuovat yleensä punaruskeat, sisemmässä poikkijuovassa ulkonema ulospäin, tyvisarekkeen reunajuova päättyy takareunaan pystymmässä kuin H. impluviatalla; kärjesse musta vinojuova. Huulirihmat ovat n. 2,5 x silmän läpimitan mittaiset. Takasiivet vaaleahkot. Siipiväli 28 – 36 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Kuusamoon asti pohjoisessa, myös Lapista on havaintoja. Se elää pajukoissa erityisesti soiden laitamilla, tien varsilla, mutta myös puurajalla tuntureilla. Lento alkaa elokuun lopulla ja jatkuu talvehtimisen jälkeen kesäkuulle asti. Alueen havainto on tehty 16.6. Ulkonäkö vaihtelee, mutta yleensä pää, keskiruumis ja siivet ovat harmaat, siivellä voi olla tummia vinojuovia, kärkiosassa on musta täplä, josta tumma juova ulospäin. Siipiväli on 10 – 13 mm (Bengtsson & ym, 2011).