Laji on yleinen ja runsas ainakin Kuusamoon asti, tavattu myös Lapista. Se esiintyy monilla biotoopeilla, missä vain pihlajaa kasvaa. Lentoaika on touko-kesäkuu, alueella havaittu 18.5. – 1.6. Pää on kellervästä (naaras) ruskeanharmaaseen (koiras), kaulus on saman värinen, tuntosarvien tyvi valkoinen. Etusiivet ovat ruskeanharmaat ja niissä on himmeän valkoinen, leveä poikkijuova, siiven kärkiosa voi olla hiukan tummempi. Siipiväli on 6 – 7,5 mm (Bengtsson & ym. 2008).

Lajia tavataan koko Suomessa. Laji asustelee kangasmetsissä ja soilla, lentää mielellään lämpimillä metsän reunoilla. Se on lennossa heinäkuun lopusta syyskuuhun, alueen havainnot ovat ajalta 30.7. – 15.8. Pihlajakehrääjä on harmaa, sillä on etusiivissä kaksi mustaa, mutkaista poikkijuovaa ja niiden väli on muuta siipeä tummempi. Siipiripset ovat lähes yksiväriset; siipiväli on 28 – 38 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on levinnyt Keski-Lappiin asti. Se lentelee kulttuuribiotoopeilla, niityillä, tien pientareilla, pihoilla ja puutarhoissa. Paras lento on heinä- elokuussa. Alueen havainnot on tehty 24.6. – (22.8. – 23.8.). Siivet ovat kellanruskeat Etusiiven kärki terävä ja ulkoreuna on pyöristynyt, keskisareke tumma ja eteenpäin levenevä ja reunat ruosteenruskeat, etusiiven kärjessä on vino juomu. Siipiväli on 23 – 33 mm (Silvonen & ym, 2014).