Lajia tavataan koko Suomessa. Laji asustelee kangasmetsissä ja soilla, lentää mielellään lämpimillä metsän reunoilla. Se on lennossa heinäkuun lopusta syyskuuhun, alueen havainnot ovat ajalta 30.7. – 15.8. Pihlajakehrääjä on harmaa, sillä on etusiivissä kaksi mustaa, mutkaista poikkijuovaa ja niiden väli on muuta siipeä tummempi. Siipiripset ovat lähes yksiväriset; siipiväli on 28 – 38 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on monimuotoinen, mutta tasaisesti pitkäkarvainen, peruskarvat ovat muita pidemmät. Monesti toukan pää on musta, samoin keskiselkä, jaokkeissa on suuret punaiset tai punaruskeat käsnät D2-sukasen paikalla ja näistä käsnistä lähtevät myös pitkät karvat, sivuselkä on lähes valkoinen, mustapisteinen, vatsapuoli on ruskehtava. Toukan ravintoa ovat mm. tuomet (Prunus padus), koivut (Betula pubescens tai Betula pendula), pihlajat (Sorbus aucuparia tai Sorbus intermedia), pajut (Salix), juolukka (Vaccinium uliginosum) ja mustikka (Vaccinium myrtillus). Muna talvehtii, pohjoisessa myös toukka ja kehitys on kaksivuotinen.
Havainnot: Ensihavainto tehtiin Aitoossa 15.8.1959, Veikko Kauranen. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Matti Ahola ja Veikko Kauranen.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Trichiura_Crataegi