Laji on levinnyt Keski-Lappiin asti. Se lentelee kulttuuribiotoopeilla, niityillä, tien pientareilla, pihoilla ja puutarhoissa. Paras lento on heinä- elokuussa. Alueen havainnot on tehty 24.6. – (22.8. – 23.8.). Siivet ovat kellanruskeat Etusiiven kärki terävä ja ulkoreuna on pyöristynyt, keskisareke tumma ja eteenpäin levenevä ja reunat ruosteenruskeat, etusiiven kärjessä on vino juomu. Siipiväli on 23 – 33 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on harmahtava tai harmaanruskea, vatsa vaaleampi. Selkäjuova on jakautunut, keskus tummanharmaa, kapea, reunat valkoisenharmaat; sivuselkäjuova on vaaleanharmaa, leveä; lisäsivujuova kapea, mutta selvä; sivujuova kellertävä, leveä ja kylki sen yläpuolella hiukan muuta ruumista tummempi. Huokoset mustat. Toukka elää etupäässä hernekasveilla, kuten niittynätkelmällä (Lathyrus pratensis) ja hiirenvirnalla (Vicia cracca), mutta myös muilla ruohokasveilla. Talvehtii keskenkasvuisena.
Havainnot: Ensihavainto tehtiin Matinojalla 24.6.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Scotopteryx_Chenopodiata