Lajia tavataan jokseenkin harvalukuisena Oulun korkeudelle asti. Sitä löytää pihlajaa kasvavilta metsänreunoilta, niityiltä ja muilta avoimilta paikoilta. Lentoaika on touko-kesäkuussa, alueen havainnot on tehty syömäjälkien perusteella. Laji on hiukan suurempi kuin hitukääpiökoi, siipiväli 4,5 – 5 mm (Bengtsson & ym, 2008). Pää on okrankeltainen, kaulus ja tuntosarvien tyvi valkoiset, etusiivet ovat kiiltävän harmaanruskeat ja niissä voi olla vihreä sävy.

Lajilla on Suomessa kaksiosainen levinneisyys, Etelä-Suomessa laji esiintyy Oulun korkeudelle asti ja pohjoisimmassa Lapissa on oma muoto polaris. Pikkukultasiiven takasiivet ovat päältä tummat ja niissä on keltainen, leveä reunajuova, alapinta on ruskeanharmaa, heikkopisteinen ja siinä on kapea punainen reunajuova. Siipiväli on 20 – 32 mm (Silvonen & ym, 2014). Se lentelee kuivilla ja avoimilla paikoilla, kallioilla, teiden varsilla ja kedoilla. Lentoaika on kesäkuu ja toinen polvi lentää elokuussa. Alueen havainnot on tehty 5.6.

Laji on todettu Oulun seudulta ja Kainuusta pohjoisessa. Se lentelee kuivahjoissa avomaastoissa. Muunteleva, Etusiivet pvat kellanharmaat, tyvipuolisko tavallisesti tummempi, , ulkosarekkeen sisäosa ja munuaistäplä valkoisenharmmat tai etusiipien ulkopuolisko  ruskehtava, tyvipuoöislo tummempi tai etusiivet lähes yksivärisen punertavan harmmat tai etusiipien keskisareke tummempi, takaosastaan mustahko. Yökköstäplät tummareunaiset, aaltoviiru vaalea, sen sisäpuolella ruskeita varjoja, ulkoreunassa rivi mustia poikkijuovia. Siipiväli 20 - 24 mm (Silvonen & ym 2014). 

Laji on yleinen Etelä-Suomessa Kuopion seudulla asti. Sen elinpiiriä ovat kuivahkot kedot ja kukkaniityt. Lento alkaa jo toukokuussa ja jatkuu heinäkuuhun asti. Alueen havainnot on tehty 3.6. – 5.7. Pikkukiitäjän etusiivet ovat kellanvihreät, etureuna ja ulompi sarake ovat punaiset. Takasiivet ovat lähes kokonaan tummanharmaat, siipiripset ovat täplikkäät. Siipiväli on 43 – 52 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Oulun korkeudelle asti. Se elää monenlaisilla avoimilla paikoilla. Paras lentoaika on heinäkuu; alueen havainnot ovat ajalta 15.7. – (1. – 5.8.). Etusiivet ovat kapeat, etureuna on suora ja väriltään keltaiset, alapinta on mustanharmaa, vain kapea ulkoreuna jää keltaiseksi, Takasiivet ovat keltaiset, siipien etureuna on kuitenkin melko leveälti harmaa, niiden alapinta on myös etureunasta leveälti mustanharmaa, mutta keltaisen halkaisema. Pää on tuntosarvien välistä mustanharmaa, kaulus on keltainen.

Pikkujuuriperhonen esiintyy koko maassa Muonioon asti pohjoisessa. Laji on kooltaan melko pieni, siipiväli koiraalla 23 – 30 mm ja naaraalla 26 – 32 mm (Bengtsson & ym, 2008). Sukupuolet ovat hiukan eri näköiset: Koiraan etusiivet ovat kellan- tai oranssinruskeat ja niissä on kaksi hopeanvalkoista poikkijuovaa, sisempi on lyhyt, ulompi ulottuu takakulmasta siiven kärkeen; takasiivet ovat tummanruskeat. Naaraan etusiivet ovat vaaleamman ruskeat ja niissä on kaksi melko leveää mutta himmeää poikkijuovaa, takasiivet ovat harmaat.