Poppelikiitäjä esiintyy Suomessa Etelä-Lappiin asti pohjoisessa ja on paikoin hyvin runsas. Laji elää siellä, missä kasvaa haapapuita. Lento alkaa jo toukokuun lopulla ja jatkuu elokuun alkuun, joskus kehittyy myös toisen polven yksilöitä elo-syyskuussa. Alueen havainnot on tehty 15.6. – 25.7., elokuussa 5.8. – 15.8. saadut tuoreet yksilöt on tulkittu toiseksi polveksi. Perhonen on leveäsiipinen, siipien ulkoreunat ovat mutkaiset; etusiivet ovat harmaat, keskisarake ja ulkosarake ovat tummemmat; takasiipien tyvi on punaruskea, ulkoreuna harmaa.

Laji on levennyt kok Etelä- ja Keski-Suomeen Rovaniemelle asti. Se lentelee monenlaisilla kukkia kasvavilla paikoilla. Se muistuttaa lajia D. chrysitis, mutta etusiiven vihreät alueet  menevät leveälti keskisarekkeen poikki. Siipiväli 32 - 39 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on levinnyt Rovaniemelle asti pohjoisessa. Se lentelee niityillä, kedoilla, rantaniityillä ja muilla avoimilla paikoilla. Sukupolvia on kesässä kaksi, kesä- heinäkuussa ja elo- syyskuussa. Alueen havainnot on tehty 20.6. – 14.7. ja 25.7. – 29.8. Siivet ovat valkoiset, tiheästi harmaasuomuiset, punertava ja viirumainen keskivarjo päättyy siiven kärkeen, poikkijuovat hennot, ohuet. Takasiivissä on terävä kulma. Koiraan tuntosarvet ovat pitkään kaksoishampaiset. Siipiväli on 25 – 31 mm (Silvonen & ym, 2014).

Leukaperhoset ovat kaikkein alkeellisimpia perhosia. Niillä ei ole imukärsää vaan leuat, joilla ne syövät mm. kukkien heteitä. Pohjanleukanen on pieni, siipiväli 7 - 9 mm (Bengtsson & ym, 2008), tumman pronssin värinen, siivissä on myös heikkoja punertavia kuvioita. Perhosen pää on lähes musta, josta sen erottaa lähilajeista.