Lajia tavataan jokseenkin harvalukuisena Oulun korkeudelle asti. Sitä löytää pihlajaa kasvavilta metsänreunoilta, niityiltä ja muilta avoimilta paikoilta. Lentoaika on touko-kesäkuussa, alueen havainnot on tehty syömäjälkien perusteella. Laji on hiukan suurempi kuin hitukääpiökoi, siipiväli 4,5 – 5 mm (Bengtsson & ym, 2008). Pää on okrankeltainen, kaulus ja tuntosarvien tyvi valkoiset, etusiivet ovat kiiltävän harmaanruskeat ja niissä voi olla vihreä sävy.
Toukka on vihreä ja kovertaa pihlajilla (Sorbus). Käytäväkoverre on pitkä ja seuraa ensin kapeana lehdykän reunaa. Myöhemmin käytävä levenee ja jatkuu tiukasti mutkaisena keskemmällä lehteä, uloste on tällöin sirotellusti keskellä käytävää jättäen reunat kapealti vapaaksi. Toukka tai kotelo talvehtii punaruskeassa kotelokopassa.
Havainnot: Kantolassa löytyi lajin koverteita 18.8.1971, Matti Ahola. Muita havaintoja ei ole tiedossa.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Stigmella_Nylandriella
http://www.ukflymines.co.uk/Moths/Stigmella_nylandriella.php