Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Keski-Lappiin asti. Se lentelee metsissä tai avoimilla, suojaisilla paikoilla, missä vain pihlajaa kasvaa. Lento alkaa kesäkuussa ja päättyy elokuussa; alueen havainnot on tehty 26.6. – 1.8. Pää ja keskiruumis ovat valkoiset, etusiivet ovat vaaleat ja niissä on kaksi ruskeaa vinojuovaa takareunasta siiven keskelle, takareunassa on valkoiset täplät tyvellä juovien välissä ja takakulmassa, kärkiosa on vaalean ruskea, valkotäpläinen. Siipiväli on 9,5 – 13 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Keski-Lappiin asti. Se elää monenlaisilla paikoilla, missä vain pihlajaa kasvaa. Lento alkaa toukokuun lopulla ja päättyy heinäkuun alussa; alueen havainnot on tehty 13.6. – 22.6. Perhosen pää on valkoinen, mutta siinä myös tummia suomuja, labiaalipalpit, kaulus ja keskiruumis ovat valkoiset. Etusiipien etuosa on tumman harmaanruskea, takaosassa on paljonvaloisia suomuja ja se vaikuttaa jyvin vaalealta. Etureunassa on joukko valkoisia reunatäpliä. Siipiväli on 7,5 – 10 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Laji on levinnyt Etelä- ja Keski-Suomeen Kajaanin korkeudelle asti. Se elää puoliavoimissa pensaikkoisissa paikoissa. Koiraan tuntosarvet ovat hyvin pitkäripsiset. Etusiivet ovat pitkänomaiset ja suipot, väri on kellanharmaa tai vaalean ruskeanharmaa, poikkiviirut mustat, keskisarekkeen sisemmän osan täyttää tummempi harmaanruskea poikkivyö, joka koskettaa mustaa keskipilkkua. Kaksinkertainen ulompi poikkiviiru tekee etureunan jälkeen mutkan ulospöin. Aaltoviiru valkoinen selvä, hienohampainen. Takasiivet pitkänomaiset, ulkoreuna keskeltä vahvasti ulkoneva.

Pihlajaperhonen on suurikokoinen, siipiväli 51 – 67 mm (Silvonen & ym, 2014), kokonaan valkoinen, ainoastaan siipisuonet erottuvat tummina. Lajilla on taipumus ajoittain vaeltaa kauas syntymäsijoiltaan, jolloin sitä voi tavata koko maassa. Voimakkaimmat kannat ovat Kaakkois-Suomessa. Tyypillisesti se suosii metsäaukkoja ja vesaikkoisia hakkuuaukioita, mutta lentelee myös niityillä ja metsäteiden varsilla. Lentoaika on kesä-heinäkuu. Alueen havainnot on tehty 9.6. – 16.7.

Lajia tavataan koko Suomessa siellä, missä pihlajia kasvaa. Sillä on pitkä lentoaika, toukokuusta elokuulle asti. Perhosen pää, ensimmäinen tuntosarvien jaoke ja keskiruumis ovat valkoiset. Etusiivet ovat mustanruskeat, mutta takareuna tyvestä poikkijuovaan on valkoinen, samoin pieni täplä poikkijuovan ulkoreunassa. Etureunassa on rivi pieniä valkoisia täpliä ja lähellä kärkeä on hiukan isompi valkoinen täplä. Muita värimuotoja esiintyy myös. Siipiväli on 10 – 13,5 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Lajin levinneisyys ulottuu Oulun seudulle, mutta havaintoja on myös pohjoisempaa. Se lentelee kuusi- ja sekametsien aukeilla ja reunamilla, siellä missä pihlajaa kasvaa. Lento alkaa kesäkuussa ja päättyy elokuun puolella. Alueen havainnot on tehty 29.6. – 25.7. Siivet valkoiset ja poikkijuovaiset; keskisarekkeen ympärillä kapeat, ruskean varjostamat mustat poikkijuovat; ulommassa poikkijuovassa mustia viiruja. Otsa valkoinen ulospäin paisunut; takasiivet ulkoreunasta hiukan tummemmat. Siiåibäli on 22 – 27 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on todettu Kuusamosta asti pohjoisesta. Se elää lehtimetsissä, hakamailla tai niittyjen reunoilla, jos siellä kasvaa pihlajaa. Lentoaika on touko- kesäkuu ja toinen polvi heinä- elokuulla. Alueen havainnot on tehty 11.6. – 12.6 ja 30.7. – 1.8. Perhosen keskiruumis on oranssi, sen etuosa on kapealti valkoinen ja takaosassa on valkoinen täplä. Etusiivet ovat oranssit, neljä etureunatäplää ja kolme takareunatäplää ovat valkoiset, mustareunaiset, tyvitäplä on suora, kärkiosassa on musta täplä.