Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Keski-Lappiin asti. Se elää monenlaisilla paikoilla, missä vain pihlajaa kasvaa. Lento alkaa toukokuun lopulla ja päättyy heinäkuun alussa; alueen havainnot on tehty 13.6. – 22.6. Perhosen pää on valkoinen, mutta siinä myös tummia suomuja, labiaalipalpit, kaulus ja keskiruumis ovat valkoiset. Etusiipien etuosa on tumman harmaanruskea, takaosassa on paljonvaloisia suomuja ja se vaikuttaa jyvin vaalealta. Etureunassa on joukko valkoisia reunatäpliä. Siipiväli on 7,5 – 10 mm (Bengtsson & ym, 2011).
Toukka on vaalean vihreä, tumma suoni kuulta läpi, pää on ruskea ja siinä kaksi tummaa täplää, myös niskakilvessä on täpliä. Se kovertaa pihlaja (Sorbus aucuparia) tai ruotsinpihlajan (Sorbus intermedia) lehteen ensin lyhyen käytävän, joka sitten laajenee neliskulmaiseksi laakakoverteeksi. Aikuinen toukka jättää koverteen ja taittaa lehden reunan alaspäin ja kutoo alapinnalle taitteeseen kudosputken, jossa asuu. Valkoinen kotelokoppa kiinnitetään lehteen tai maahan. Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto on tehty Kantolassa 22.6.1971, Matti Ahola. Myös Keijo Mattila on havainnut sen Rautajärvellä.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Parornix_Scoticella