Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Oulun korkeudelle asti. Se elää monenlaisilla avoimilla paikoilla. Paras lentoaika on heinäkuu; alueen havainnot ovat ajalta 15.7. – (1. – 5.8.). Etusiivet ovat kapeat, etureuna on suora ja väriltään keltaiset, alapinta on mustanharmaa, vain kapea ulkoreuna jää keltaiseksi, Takasiivet ovat keltaiset, siipien etureuna on kuitenkin melko leveälti harmaa, niiden alapinta on myös etureunasta leveälti mustanharmaa, mutta keltaisen halkaisema. Pää on tuntosarvien välistä mustanharmaa, kaulus on keltainen. Siipiväli on 22 – 29 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on täysikasvuisena tummanharmaa, sillä on sivuselässä oranssi sivuselkäjuova, keskiselkä on musta. Sivujuova on punaruskea. Pää ja selän karvoitus on musta, kyljillä voi olla vaaleampia karvoja. Se elää pääasiassa maaperän jäkälillä, kuten karveilla (Parmelia) ja viherlevillä, mutta voi syödä myös joitakin putkilokasveja, kuten mustikkaa (Vaccinium myrtillus). Talvehtii pienenä.
Havainnot: Ensihavainto on tehty Matinojalla 31.7.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Kari Järventausta, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Eilema_Lutarella
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/arctiinae/eil-lutarellum.htm