Laji esiintyy koko maassa siellä missä pajuja kasvaa. Etelä-Suomessa lajilla on kaksi sukupolvea ja se lentää touko-kesäkuussa sekä elokuussa. Pohjois-Suomessa on yksi polvi, jolla on melko pitkä lentoaika. Alueen havainto on toista polvea 3.8. Pajukääpiökoi on keltapäinen, myös kaulus on kellervä, tuntosarvien tyvi on valkoinen; etusiivet ovat melko karkeasuomuiset, väri vaihtelee kellanruskeasta harmaanruskeaan, poikkijuova on hiukan vino ja voi olla jakautuneena kahdeksi täpläksi. Siiven kärkiosa on tummempi, siipiripset ovat jakautuneena tummaan tyviosaan ja valkoiseen kärkiosaan.
Toukka on kellervä, sen pää on vaaleanruskea. Koverre alkaa kapealla käytävällä pitkin lehden reunaa ja jatkuu myöhemmin leveänä, tiheästi mutkikkaana käytävänä, joka näyttävät muodostavan laakakoverteen. Uloste on sirotellusti keskellä käytävää. Koverteita löytyy usein raidalta (Salix caprea), tuhkapajulta (Salix cinerea), vipapajulta (Salix aurita) ja hanhenpajulta (Salix repens) mutta myös suomyrtti (Myrica gale) on ravintolistalla. Toukka tai kotelo talvehtii kotelokopassa.
Havainnot: Lajista on yksi toisen polven havainto Rautajärveltä, 3.8.1994, Keijo Mattila.
Lisätiedot: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Stigmella_Salicis