Laji on levinnyt Tampereelle asti. Se lentelee kalkki- ja hiekkapohjaosolla alueilla. Etusiivet oliivinruskeat, tyvisarekkeen etureunassa valkoinen laikku. Poikkiviirut yksinkertaiset, mustat, ulkosarekkeen puolelta valkoreunaiset. Rengastäplä valkoinen, ruskeakeskinen, mustareunainen, sen etupuolella valkoinen täplä ja sen takapuolella suurempi valkoinen täplä. Munuaistäplä valkoinen, ruskeakeskinen. Aaltoviiru valkoinen, hampainen, sisäpuolelta mustareunainen. Ripset ruskeat, valkotäpläiset. Siipiväli 29 - 35 mm (Silvonen & ym 2014). 

Laji on viime aikoina yleistynyt etelärannikolla ja Kaakkois-Suomessa. Se lentää mielellään heinikkoisilla niityillä. Etusiivet oliivinruskeat, kirjailut valkoiset, mustareunaiset, täplä etusiicen tyvessä, kaksi suoraa takaviistoa poikkijuovaa, joista ulompi päättyy takakulmaan, lyhyt juova etureunassa lähellä kärkeä sekä suora aaltoviiru, joka ei pääty siiven kärkeen. Munuaistäplä näkyy paksuuntumana ulommassa poikkiviirussa. Siipiväli 21 - 23 mm (Silvonen & ym 2014).

Ohdakeperhonen on vaeltaja, jonka keväällä Suomeen tulleiden yksilöiden jälkeläiset lentävät syksyllä. Vaellusaikana sitä voi tavata koko maassa, kotimainen sukupolvi lentää avoimilla paikoilla, niityillä, pelloilla tai tien pientareilla loppukesästä. Alueella havaintoja on tehty keväällä 10.6. asti ja syksyllä 17.7. eteenpäin. Laji on melko kookas, siipiväli 46 – 62 mm (Silvonen & ym, 2014). Lajin voi tunnistaa siipien yläpinnan keltaisista ja mustista täplistä.