Ohdakeperhonen on vaeltaja, jonka keväällä Suomeen tulleiden yksilöiden jälkeläiset lentävät syksyllä. Vaellusaikana sitä voi tavata koko maassa, kotimainen sukupolvi lentää avoimilla paikoilla, niityillä, pelloilla tai tien pientareilla loppukesästä. Alueella havaintoja on tehty keväällä 10.6. asti ja syksyllä 17.7. eteenpäin. Laji on melko kookas, siipiväli 46 – 62 mm (Silvonen & ym, 2014). Lajin voi tunnistaa siipien yläpinnan keltaisista ja mustista täplistä.
Toukka on yleensä musta ja valkopisteinen, selkäjuova on kellavalkoinen ja sivujuova takaruumiissa kellanvalkoinen, katkeileva. Se on moniruokainen, esimerkiksi nokkoset (Urtica dioica), karhiaiset (Carduus crispus), pelto-ohdakkeet (Cirsium arvense), huopaohdakkeet (Cirsium helenoides), suo-ohdakkeet (Cirsium palustre), nurmikaunokit (Centaurea phrygia), taliainen (Arctium minus), marunat (Artemisia), neidonkieli (Echium plantagineum) ja ratamot (Plantago) on mainittu ravintokasviksi. Toukka elää yhteenkehrättyjen lehtien välissä. Aikuinen perhonen talvehtii, mutta ei Suomessa.
Havainnot: Ensihavainnon teki 20.9.1955 Aitoossa Päiviö Latvus. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Ilkka Seuranen, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen, Matti Ahola, Päiviö Latvus, Pekka Rantanen, Pekka Vantanen ja Risto Martikainen.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Vanessa_Cardui
https://laji.fi/taxon/MX.60911