Laji on levinnyt lähes koko maahan, mutta on runsaampi Etelä- ja Keski-Suomessa. Paatsamasinisiipi on valittu Suomen kansallisperhoseksi. Se on pieni, siipiväli 21 – 32 mm (Silvonen & ym, 2014), siipien alapinnat ovat vaaleansiniset, mustat täplät siinä ovat pienet. Etusiiven yläpinnat ovat eri sukupuolilla erilaiset; koiraan siiven reunat ovat kapealti mustat, naaraalla leveälti, varsinkin etusiiven kärkiosassa. Perhosta tavataan niityillä, puutarhoissa ja metsäympäristöissä. Paras lentoaika on touko-kesäkuussa. Alueen havainnot on tehty 10.5. – 9.6., toisesta polvesta on myös havaintoja 19.7. – 23.8.
Toukan väri vaihtelee vihreästä punertavan ruskeaan, selässä on kuitenkin aina leveä, vaalea, eteenpäin kapeneva nuolikuvio takaruumiin 1, – 6. jaokkeissa ja usein myös punertava selkäjuova; pää on pieni ja levossa piilossa keskiruumiissa, musta. Toukan muoto on siiramainen, kuten sinisiivillä yleensäkin. Toukka elää paatsamalla (Rhamnus frangula), herukoilla (Ribes), kanervalla (Calluna vulgaris) ja rantakukalla (Lythrum salicaria). Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ensimmäinen havainot lajista merkittiin muistiin Matinojalla 2.6.1856, Leimo Kangas. Havaintoja lajista ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Heikki Kronholm. Jaakko Kangas, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen, Matti Ahola ja Pekka Rantanen.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Celastrina_Argiolus
https://laji.fi/taxon/MX.60830