Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Keski-Lappiin asti, mutta se on harvinainen ja paikoittainen. Lajin elinpiiriin kuuluvat avoimet sekametsät, kangasmaat sekä myös rämeet. Se on lennossa touko-kesäkuussa; alueen havainnot on tehty toukokuussa. Mustikkakehrääjän ruskeat, violetinsävyiset siivet ovat nyhälaitaiset, etusiivissä on kaksi tummaa täpläriviä poikkijuovien paikalla ja ulkosarakkeessa voi olla sinertävä pohja. Siipiväli on 34 – 51 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukan selkäpuolen karvapeite on suhteellisen lyhyt, kyljissä sen sijaan on pitemmät karvat, keskiruumiin sivulla on varsinkin 1. jaokkeessa muita suuremmat käsnät. Selän pohjaväri voi vaihdella, mutta jaokkeiden sivuselässä on aina valkoiset tai keltaiset täplät, usein niiden kohdalla sivuselässä on myös punertava juova. Ravintokasvina on usein mustikka (Vaccinium myrtillus), mutta myös haapa (Populus tremula) ja pajut (Salix) kelpaavat.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin kasvattamalla toukasta Matinojalla 1959, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Phyllodesma_Ilicifolia