Matarakiitäjä on yleinen aina Etelä-Lappiin asti, mutta sitä on tavattu myös pohjoisempaa. Laji lentelee mielellään lämpimillä rinneniityillä, hakkuaukeilla, metsän reunoilla ja tien varsilla. Paras lentoaika on kesä- heinäkuu, mutta myös toinen polvi voi esiintyä syksyllä. Alueen havainnot ovat ajalta 21.6. – 28.6. ja toisen polven havainto 7.8. Etusiivet ovat tumman harmaanvihreät, siiven etureuna on kokonaan tumma, keskiosa tyvestä lähes kärkeen asti on kapealti keltainen. Takasiivet ovat tyvestä mustat, keskeltä hyvin vaaleat ja niissä on musta reunajuova sekä punainen täplä. Siipiväli on 64 – 81 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vihreä, ruskea tai joskus melkein musta, sillä on aina sivuselässä suuret, pyöreät, keltaiset täplät kymmenessä jaokkeessa. Pää on ruskea tai punaruskea; peräsarvi on yleensä punaruskea. Se elää horsmilla (Epilobium) ja mataroilla (Galium). Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto on tehty Matinojalla 1954, Esko Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Esko Kangas, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen, Matti Ahola ja Pekka Rantanen.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Hyles_Gallii