Lajia tavataan koko Suomessa. Koiras lentelee monenlaisilla biotoopeilla lehtimetsistä puistoihin. Paras lentoaika on syys- lokakuu. Alueen havainnot on tehty (22.9. – 23.9) – (3.10 – 5.10). Laji on sukulaistaan pienempi ja tummempi, koiraan etusiivet ovat vaalean kellanruskeat, nauhamainen ulompi poikkijuova päättyy siiven takareunaan kohtisuorasti. Takasiivet ovat vaaleanruskeat ja niissä näkyvät kaarijuovat melko selkeästi. Naaras on lyhytsiipinen, siipien pituus on alle puolet ruumiin pituudesta.

Levinneisyys kattaa koko Suomen, mutta on Lapissa paikoittainen. Elinpiirinä ovat monenlaiset lehtimetsät. Laji on lennossa myöhään syksyllä, paras lento on syys-lokakuussa. Alueen havainnot ovat ajalta 17.8. – 22.10. Hallakehrääjä on mustanharmaa; etusiivissä on kaksi vaaleata poikkijuovaa, siipiripset ovat täplikkäät. Takasiivet ovat hiukan vaaleammat, varsinkin naaraalla. Siipiväli on 32 – 44 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji esiintyy Suomessa Vaasan korkeudelle asti. Se lentelee niityillä, teiden pientareilla, lämpimillä metsän reunamilla, puutarhoissa ja puistoissa. Paras lento on kesä- heinäkuussa; alueen havainnot ovat ajalta 11.7. – (29.7. – 30.7.). Etusiivet ovat violetinharmaat, munuaistäplä on yhtenäinen ja rengastäplä pistemäinen, ulkosareke on hiukan tummempi. Takasiivet ovat melko vaaleat, Siipiväli on 35 – 44 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajista on havaintoja ympäri Suomea, mutta Lapissa harvinainen. Laji elää erilaisilla koivua kasvavilla paikoilla aikaisin keväällä, lentoaika on huhti-toukokuu, alueen havainnot on tehty 1.5. – 9.5. Perhosen päässä on koiraalla ruskeanharmaita ja naarailla kellanharmaita hiusmaisia suomuja; tuntosarvet ulottuvat puoliväliin etusiipiä, jotka ovat pronssinhohtoiset ja takanurkassa on suuri, valkoinen, neliskanttinen täplä. Siipiväli on 9 – 11 mm (Bengtsson & ym, 2008). Talvehtii täysikasvuisena toukkana.

Laji esiintyy Suomessa harvalukuisena Keski-Pohjanmaalle asti. Lajille tyypillisiä elinympäristöjä ovat kosteapohjaiset lehtimetsät, metsän reunat ja joutomaat. Se lentää touko-kesäkuussa, alueen havainto on tehty 29.6. Haka-aamunkoi on keltapäinen, tuntosarvet ovat lyhyet ja tummat, mutta tyvestä keltaiset.

Laji on levinnyt Kalajoelle asti pohjoisessa. Parhaiten sen tapaa tuorepohjaisessa rantalepikossa. Etusiivet ovat violetinharmaat, tummanruskeavarjoiset, tyvojuomu on musta, edestä valkoinen, poikkiviirut mustat. Rengastäplä on epäselvästi ruskeareunainen, munuaistäplä on suuri, ruosteenpunatäytteunen, harmaarenkainen, sejn takaosassa musta viiru. Keilatäplä mustareunainen, sen ja ulomman poikkiviirun välissä musta yhdysviiva. Siipiväli 41 - 46 mm (Silvonen & ym 2014).