Laji esiintyy Suomessa Vaasan korkeudelle asti. Se lentelee niityillä, teiden pientareilla, lämpimillä metsän reunamilla, puutarhoissa ja puistoissa. Paras lento on kesä- heinäkuussa; alueen havainnot ovat ajalta 11.7. – (29.7. – 30.7.). Etusiivet ovat violetinharmaat, munuaistäplä on yhtenäinen ja rengastäplä pistemäinen, ulkosareke on hiukan tummempi. Takasiivet ovat melko vaaleat, Siipiväli on 35 – 44 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on värikäs, pää on vaalean violetinharmaa, mustatäpläinen. Selkä on violetinharmaa, mustatäpläinen, sukasten D1 ja D2 tyvi musta, valkoisen renkaan ympäröimä, selkä- ja sivuselkäjuova epäselvä, keltatäpläinen. Sivuselkä vaalea, mustatäpläinen, sivujuova kaksivärinen, yläosa keltainen, alaosa valkoinen. Vatsapuoli tummanruskea, raja vatsan ja sivujuovan välillä jyrkkä. Ravintokasveina ovat virnat (Vicia), kuten hiirenvirna (Vicia cracca), niittynätkelmät (Lathyrus pratensis), kurjenherneet (Astragalus) ja apilat, kuten puna-apila (Trifolium pratense). Keskenkasvuinen toukka talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto lajista on tehty Aitoossa 1956, Päiviö Latvus. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen, Matti Ahola ja Päiviö Latvus.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Lygephila_Pastinum
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/catocalinae/lyg-pastinum.htm