Lajilla on Suomessa itäinen levinneisyys, sitä on tavattu Kainuuseen asti pohjoisessa, mutta puuttuu länsirannikolta, paitsi Vaasan seudulta. Elinpiirinä ovat haapametsiköt; paras lentoaika on kesäkuu. Alueen havainnot on tehty 5.6. – 29.6. Siipien pohjaväri on sinertävän harmaa, siipisuonet näkyvät voimakkaan keltaisina, keskisarake ei ole erityisesti muuta siipeä tummempi. Takasiipien tyvi on myös harmaa. Siipiväli on 69 – 96 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajia tavataan koko Suomessa, mutta Lapissa se on harvalukuinen. Se elää haapa- ja sekametsissä, joissa haapaa kasvaa. Lajilla on kaksi polvea, ensin kesäkuussa ja toinen polvi lentää elo- syyskuussa ja talvehtimisen jälkeen toukokuussa. Alueen havainnot on tehty pääasiassa syömäjälkien perusteella, vain yksi lentohavainto 1.6. Perhonen on pieni, siipiväli 6 – 8 mm (Bengtsson & ym, 2011), pää labiaalipalpit ja keskiruumis ovat valkoiset, myös etusiipien pohjaväri on valkoinen.

Laji on tavattu Kuusamon korkeudelta asti. Se elää avoimilla pensaikkomailla tai haapametsissä ja tien varsilla, myös puistoissa. Lento alkaa toukokuun lopulla ja jatkuu elokuun alkuun. Alueen havainnot on tehty 8.6. – 30.6. Etusiivet ovat vaaleanharmaat, poikkivyö on musta, sen etureuna on suora ja takareuna hiukan taipunut takareunassa ulospäin, ulompi poikkijuova on voimakas ja hampainen, joskus heikosti kaksijuovainen, kärkiosassa tummavarjoinen ulospäin. Siipiväli on 32 – 45 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on tavattu koko Suomessa. Parhaiten sen tavoittaa lämpimistä, runsaskukkaistan paikoista. Etusiivet ovat punertavanharmaat ja varsinkin keskisarekkeessa mustavarjoiset. Gammamerkki luonteenomainen, sen perukka ohut ja haarukka iso, ohutpiirtoinen, lähes aina yhtenäinen. Aaltoviiru epäselvä, ruskea, sen sisäpuolella tumma varjo. Takasiipien sisäpuoli caalean kellanharmaa, ulko-osa melko terästi tumma. Siipiväli 34 - 38 mm (Silvonen & ym 2014).