Lajia tavataan Suomessa Etelä-Lappiin asti. Angervohopeatäplä on yleinen kosteilla niityillä, ojien varsilla ja kosteikoilla. Sen tunnistaa keltaisista takasiipien alapinn, joista, joista puuttuvat hopeatäplät, mutta niissä on violetti rengasjuova. Siipiväli vaihtelee 28 – 41 mm (Silvonen & ym, 2014). Laji aloittaa lentonsa jo usein kesäkuun lopulla ja voi olla lennossa elokuuhun asti. Alueen havainnot on tehty 30.6. – 7.8.

Amiraali on vaeltaja, jonka keväällä Suomeen tulleiden yksilöiden jälkeläiset lentävät joskus hyvinkin runsaana syksyllä. Laji on helppo tuntea mustista oranssijuovaisista siivistään. Etusiipien kärkiosassa on myös valkoisia täpliä. Siipiväli on 46 – 66 mm (Silvonen & ym, 2014). Vaellusten takia lentoaika on pitkä, mutta runsaimmillaan laji on elo-syyskuussa. Alueen havainnot on tehty keväällä 23.6 asti ja syksyllä 15.8. alkaen. Lajilla on havaittu syksyllä muuttoa etelään.

Laji on tavattu Suomessa Oulun seutua ja Kuusamoa myöten. Se loentelee ojabpientareilla, rannoilla, soiden reunoilla ja puronvarsiniityillä. Lento alkaa kesäkuussa ja päättyy elokuussa. Alueen Havainnot on tehty 28.6. – 17.8. Perhonen on melko pieni, siipiväli 20 – 24 mm (Silvonen & ym, 2014) ja muistuttaa pikkumittareita. Siipien pohjaväri on harmahtavan ruskea, poikkijuovien kohdalla on mustia pilkkuja, myös keskipilkku on musta ja pieni; aaltojuova on yleensä selvä. Takasiipien ulkoreuna on aaltoinen.

Laji esiintyy koko Suomessa, Itä-Lapissa harvinainen ja paikallinen. Se lentelee lehdoissa, lehti- ja sekametsissä ja niityillä, joissa kasvaa puna-ailakkia. Lento alkaa toukokuun lopulla ja päättyy elokuun alkuun, joskus on havaittu toisen polven yksilöitä syyskuussa. Alueen havainnot on tehty (7.6. – 10.6.) – 22.7. Perhonen on sukulaisiaan suurempi, harmaanruskea, ulompi poikkijuova leveä, valkoinen; ulkosarekkeesta puuttuvat mustat viirut; sisempi poikkijuova erottuu heikosti. Takasiivet vaaleat, niiden ulompi osa jyrkästi tummempi.

Lajin levinneisyys kattaa koko Suomen, Lapissa se on paikallinen. Sen elinpiiri kattaa kulttuuriympäristöjä, joissa silmäruohoja kasvaa. Lento alkaa kesäkuun lopulla ja päättyy elokuun alussa. Alueen havainnot on tehty 15.7. – (7.8. – 8.8.). Siipien pohjaväri on valkoinen, mustasta keskisarekkeesta näkyy etureunan iso täplä ja pienempi takareunassa; tyvipoikkijuova musta etureunasta. Etusiiven ulkoreuna on kärkiosasta ruskehtava ja siinä näkyy myös aaltojuova. Siipiväli on 17 – 20 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on vakinainen eteläisimmässä Suomessa, muualla vaeltaja, jota on todettu Kuusamosta asti. Elää vakituisena tammimetsissä. Se on lennossa heinäkuun puolivälistä syyskuulle; alueen havainto on tehty 10.8. Etusiivet ovat ruskeanharmaat, poikkijuovat eivät kovin terävähampaiset, valkoinen viiru munuaistäplän takana on mustan rajaama, myös munuaistäplässä on valkoinen täplä. Takasiivet ovat karmiininpunaiset, niissä on kapea kaksimutkainen, musta juova ja leveä musta reunajuova. Siipiväli on 57 – 71 mm (Silvonen & ym, 2014).