laji esiintyy Torni0on korkeudelle säännöllisesti, Lapistakin onm muutama havainto. Se lentelee haapaa kasvavissa metsissä. Etusiivet ovat harmaat, laajalti mustakehnäiset, poikkiviirut kaksinkertaiset, vaaleatäytteiset.Rengastäplä selvä, mustareunainen ja keskus tumma, munuaistäplä sisäreunasta musta, ulkoreuna häipyvä. Aaltoviiru vaalea, ulkoreunassa rivi mustahkoja pilkkuja, ripset vaaleat, mustapilkkuiset. Siipiväli 35 - 45 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on levinnyt Tirnion seudulle asti pohjoisessa. Se lentelee jaapametsien laitamilla. Joiraan tuntosarvet ovat kaksoiskampahampaiset. Etusiivet ovat ruskeanharmaat, ppoikkiviirut ovat hienot, tummat, keskivarjo on yleensä näkyvissä. Yökköstäplät suuret, tummanharmaat, vaaleareunaiset. Aaltoviiru vaaleanharmaa, sen sisäpuolella ruosteenpunaisia tai mustia täpliä. Siipiväli 33 - 39 mm (Silvonen 6 YM 2014).

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Kuusamoon asti pohjoisessa. Lehti- ja sekametsät, joissa haapaa kasvaa. Lentoaika on toukokuusta elokuulle. Alueen havainnot on tehty 30.6. – 24.8. Etusiivet ovat laajalti valkoiset, siiven kärkiosassa on pitkulainen, musta reunatäplä ja lähellä takareunaa kulkee musta juova tyvestä aaltoviiruun, sen etureunassa on ruskea vyöhyke ja takareuna tyvessä on kapealti valkoinen sekä lähellä aaltoviirua ovat suonet valkoiset. Takasiivet ovat valkoiset, paitsi takanurkassa on musta täplä.

Haapaperhonen on suuri, siipiväli 57 – 83 mm (Silvonen & ym, 2014). Sitä tavataan nykyään länsirannikkoa lukuun ottamatta koko Etelä-Suomessa Kuusamoon asti. Siipien yläpuoli on mustanruskea, valkotäpläinen, takasiivissä on myös rivi punaruskeita reunatäpliä. Laji on lennossa kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun. Alueella havaittu 20.6. – 17.7. Se lentelee mielellään korkealla latvuksissa ja laskeutuu alemmas kosteilla sorateillä imemään nesteitä kaikenlaisista jätöksistä. Elinympäristössä on aina suuria haapoja.

Lajin yhtenäinen levinneisyys ulottuu Vaasan korkeudelle, havaintoja on myös pohjoisempaa. Se lentelee haapametsiköiden ympärillä. Paras lentoaika on kesä- heinäkuu, jotkin yksilöt voivat myöhemminkin. Alueen havainnot ovat 27.5. – (3.6. – 11.6.) ja syksyllä 22.7. – 18.8. Etusiivet ovat mustanharmaat, keskisarka on kellertävä tai vaaleanharmaa, munuaistäplä on viivamainen, ruskehtava ja valkoisen ympäröimä, aaltojuovan sisäpuoli on usein punertava. Poikkijuovat ovat hienohampaiset, sisempi lähes suora, musta, vaaleareunaiset. Takasiivet ovat valkoiset.

Etelä-Suomen laji, joka on pohjoisimpana tavattu Kuopion seudulta. Se lentelee avoimilla ja aurinkoisilla haapaa kasvavilla paikoilla. Se on lennossa pitkään, heinäkuun lopulta talvehtimisen jälkeen kesäkuulle. Alueen havainto on tehty feromonirysällä 28.5. – 28.7. Perhosen etusiivet ovat oranssinruskeat ja hyvin vaaleiden suomujen kirjavoimat, vaaleat etureuna- ja takareunatäplät voivat olla selvät, valkoiset ja sisäreunus musta tai tummilla yksilöillä vain musta reunus on näkyvillä. Takasääret ovat mustatäpläiset.

Laji on levinnyt Oulun seudulle asti pohjoisessa. Se lentelee melko kuivissa ympäristöissä, joissa kasvaa haapaa. Etusiivet ovat vaaleanruskeanharmaat, etureuna vaaleankellertävä. . Poikkiviirut vaaleankellertävät, ulompi kaartaa etureunan lähellä sisäänpäin, sisempi on melko suora, suuntautuu viistosti sisäänpäin. Yökköstäplät tummahkoruskeat, kapealti vaaleankellerväreunaiset. Siipiväli 28 - 34 mm (Silvonen & ym 2014).