Lajia tavataan koko Suomessa. Koiras lentelee monenlaisilla biotoopeilla lehtimetsistä puistoihin. Paras lentoaika on syys- lokakuu. Alueen havainnot on tehty (22.9. – 23.9) – (3.10 – 5.10). Laji on sukulaistaan pienempi ja tummempi, koiraan etusiivet ovat vaalean kellanruskeat, nauhamainen ulompi poikkijuova päättyy siiven takareunaan kohtisuorasti. Takasiivet ovat vaaleanruskeat ja niissä näkyvät kaarijuovat melko selkeästi. Naaras on lyhytsiipinen, siipien pituus on alle puolet ruumiin pituudesta. Koiraan siipiväli on 24 – 32 mm (Silvonen & ym 2014).
Toukka on vihreä, joskus tummanvihreä. Selkäjuovasta näkyy vain tumma keskus, joka sekin voi olla himmeä. Sivuselkäjuova valkoinen tai kellanvalkoinen yhtenäinen, kapeampi kuin sukulaisella. Lisäsivujuova valkoinen kapea ja katkeileva. Sivujuova kellanvalkoinen, melko kapea, siinä myös kellervät huokoset. Pää on vihreä, joskus ruskeatäpläinen, vain pikkutoukalla voi olla tumma pää. Niska- ja peräkilpi ovat vihreät, samoin rintajalat. Toukka elää monenlaisilla lehtipuilla, joskus hyvin runsaana aiheuttaen tuhoja. Suosittua ravintoa ovat mm. koivut (Betula pendula, Betula pubescens ja Betula nana), pajut (Salix), haapa (Populus tremula), pihlaja (Sorbus aucuparia), tuomi (Prunus padus), omenapuu (Malus domestica), tammi (Quercus robur), vadelma (Rubus idaeus), herukka (Ribes) ja mustikka (Vaccinium myrtillus). Muna talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto tehtiin Kantolassa 2.10.1958, Matti Ahola. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Operophtera_Brumata