Laji elää koko Suomessa, mutta on Lapissa satunnainen. Se lentelee mielellään avoimilla paikoilla. Etusiivet ovat tiilenpunaruskeat, ulko-osastaan tummemmat. Poikkiviirut epäselvät, yökköstäplät tummanruskeakeskiset, munuaistäplä ulkopuolelta valkoisen reunustama. Aaltoviiru vaalea, häipyvä. Etureunassa kärjen lähellä kolme valkoista poistettä. Siipiväli 35 - 49 mm (Silvonen & ym 2014).

Ratamoverkkoperhonen on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Pohjois-Lapissa esiintyy alalaji norvegica. Sen siipien yläpuoli on vaaleampi kuin tummaverkkoperhosella, myös siipien alapinnoilla on värieroja. Siipiväli vaihtelee 31 – 40 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhonen lentelee kukkaniityillä, peltojen reunoilla, tien pientareilla, yms avoimilla paikoilla. Paras lentoaika on kesä-heinäkuu. Alueen havainnot on tehty 9.6. – 20.6.

Laji on levinnyt Oulun seudulle asti pohjoisessa. Se lentelee mielellään vesien rannoilla. Etusiivet ovat punariskeat, poikkiviirut eivät eroty. Yökköstäplät vaalearenkaiset, munuaistäplä edestä avoin, etuosastaan oranssitäytteinen, takaosastaan tumma. Aaltoviiru valkoinen, suora; siinä W-kuvio; jonka kärjet ulottuvat ripsiin asti. Siipiväli 33 - 40 mm (Silvonen & ym 3+14).

Laji on levinnyt Oulun seudulle asti pohjoisessa.Se lentelee erityisesti suurten vesien läheisyydessä. Erusiioien takaosa on siniharmaa, etiosa on tumman punaruskea, varsinkin keskisarekkeessa, ulkosareke on suurimmaksi osaksi kellertävä. Poikkiviirut ovat osaksi epäselviä, vaaleita. Suunnilleen keskisarekkeen puolivälissä on musta juova. Yökköstäplistä näkyvämpi on munuaistäplä, joka on kellertävä. Siipiväli 26 - 32 mm (Silvonen & ym 2014).

Rannikkolaji Virolahdelta Ouluun, harvoin sisämaassa. Se esiintyy ruovikoissa. Etusiivet suipot ja teräväkärkiset, enemmän tai vähemmän tummanruskeakehnäiset, suonet ovat useimmiten pohjaväriä vaaleammat. Tyvijuomu on pitkä ja tumma. Ulkoreunassa joskus rivi mustia pilkkuja. Takasiivet valkoiset. Siipiväli 32 - 41 mm (Silvonen & ym 2014).