Ratamoverkkoperhonen on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Pohjois-Lapissa esiintyy alalaji norvegica. Sen siipien yläpuoli on vaaleampi kuin tummaverkkoperhosella, myös siipien alapinnoilla on värieroja. Siipiväli vaihtelee 31 – 40 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhonen lentelee kukkaniityillä, peltojen reunoilla, tien pientareilla, yms avoimilla paikoilla. Paras lentoaika on kesä-heinäkuu. Alueen havainnot on tehty 9.6. – 20.6.
Pienet toukat elävät pesyeenä ravintokasvilla, joka on yleensä kangasmaitikka (Melampyrum pratense), myös metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum), rohtotädyke (Veronica officinalis) ja ratamot (Plantago) mainitaan Ne myös talvehtivat keskenkasvuisina ja hajaantuvat talven jälkeen. Täysikasvuinen toukka on musta, harvakseltaan valkopisteinen, käsnät ovat kellanruskeat, lyhyet, mutta vankat; pään etuosa on kokonaan musta, päälaella on harvoja vaaleita täpliä.
Havainnot: Ensihavainto, Matinoja 20.6.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Matti Ahola ja Pekka Rantanen.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Melitaea_Athalia
https://laji.fi/taxon/MX.60939