Etejä-Suomen laji, joka on tavattu Torniossa asti. Se lentelee etenkin raitoja kasvavissa pihoissa kesäkuun lopulta elokuun loppuun. Alueella havaittu ensinnä 3.8. Tuntosarvet hyvin lyhyt- ja tiheäripsiset. Huulirihmat 1 1/2 kertaa silmän läpimitan pituiset. Lyhyt- ja pyöreäsiipinen, siipien väri harmaa tai ruskeanharmaa, kaksinkertainen ulompi poikkiviiri tekee etureunassa mutkan sisäänpäin, keskipilkku pyöristynyt, ulompi välisareke hyvin kapea, koska ulompi poikkiviiru lähenee  aaltoviirua, joka on valkoinen , kapea, ohut ja heikkohampainen.

Rahkahopeatäplä on nykyään Etelä-Suomessa hyvin paikallinen, mutta Lapissa runsaampi ja laajemmalle levinnyt. Perhosen elinpiiri on avoin, märkä hillasuo, eikä sitä tavata etelässä muilla biotoopeilla. Laji on hiukan muita hopeatäpliä kookkaampi, siipiväli 36 – 47 mm. Sen tuntee takasiipien alapinnan tyviosan tummanruskeasta ja sinipunaisesta pohjaväristä; yläpuolen tyviosa on laajasti musta. Lentoaika on pääosin kesäkuu. Alueen havainnot on tehty 4.6. – 17.6.

Laji esiintyy harvakseltaan Oulun pohjoispuolelle asti, on tavattu myös Pellossa. Se lentelee puutarhoissa ja ukonhattulehdoissa. Etusiivet kalpean kultaiset, ruskeakehnäiset. Poikkiviirut kaksinkertaiset, ruskeat. Kulmamainen keskivarjo mustanruskea. Rengastäplä ja munuaistäplä hopeanvalkoiset. ruskeareunaiset. Takasiivet kellanharmaat, mustahjokehnäiset. Siipiväli 33 - 41 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajia tavataan Suomessa Keski-Lappiin asti pohjoisessa. Laji elää lintujen pesissä, mutta myös kontiaisen käytävissä ja havaittu myös herhiläisen pesästä. Aikuiset lentävät kesä- elokuussa; alueen havainnosta ei ole tarkempaa tietoa. Lajin pää on keltainen tai kellanruskea; etusiivet ovat kellertävät ja tummanruskeiden suomujen kirjavoimat; lähellä siiven keskustaa on pari mustaa täplää vinosti päällekkäin, alempi on isompi ja siiven kärkiosassa on myös tumma täplä. Siipiväli on 9 – 15 mm (Bengtsson & ym, 2008).

Laji esiintyy koko Suomessa, mutta on Lapissa harvinainen. Se elää lintujen pesissä. Lentoaika on heinä- elokuu; alueen havainto on tehty 28.7. lajin pää on tumman ruosteenruskea, etusiivet ovat tumman ruskeahkot ja tumma keskipilkku on selvä, usein siivissä on myös kaksi täplää vinosti lähellä tyveä, läpikuultava täplä siiven alapuolella on kapea. Siipiväli on 9 – 16 mm (Bengtsson & ym, 2008). Tunnistus vaatii usein genitaalien tutkimisen.

Laji on Suomessa vaeltaja, josta on havaintoja koko maassa. Vaellusten aikaan lajin voi kohdata missä vain, mutta se on harvinainen vieras. Pääasiallinen lentoaika on elo- syyskuussa. Alueen havainnot on tehty 25.8. – (1.9. – 30.10). Pääkallokiitäjän nimi tulee keskiruumiin pääkalloa muistuttavasta kuviosta. Etusiivet ovat tummanruskeat tai mustat ja niissä on keltainen kuviointi poikkijuovien ulkopuolella; takasiivet ovat keltaiset ja niissä on kaksi mustaa juovaa. Takaruumis on keltaisten poikkijuovien kirjavoima.