Laji on Suomessa vaeltaja, josta on havaintoja koko maassa. Vaellusten aikaan lajin voi kohdata missä vain, mutta se on harvinainen vieras. Pääasiallinen lentoaika on elo- syyskuussa. Alueen havainnot on tehty 25.8. – (1.9. – 30.10). Pääkallokiitäjän nimi tulee keskiruumiin pääkalloa muistuttavasta kuviosta. Etusiivet ovat tummanruskeat tai mustat ja niissä on keltainen kuviointi poikkijuovien ulkopuolella; takasiivet ovat keltaiset ja niissä on kaksi mustaa juovaa. Takaruumis on keltaisten poikkijuovien kirjavoima. Siipiväli on 94 – 129 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on täysikasvuisena vihreä, kellertävä tai punertava, sen peräsarvi on koukkupäinen, alaspäin taipunut, rosoinen ja keltainen. Sivuselässä on jalkoihin asti ulottuvat, kaksiväriset vinojuovat, jotka ovat yläpuolelta sinivihreät tai violetit ja alapuolelta valkoiset tai keltaiset; selkä on tummapisteinen. Pää on keltainen tai vihreä, mustajuovainen. Ravintokasviksi on Suomessa todettu peruna (Solanum), etelämmässä mm. belladonna (Atropa bella-donna), hulluruoho (Datura stramonium) ja tupakka (Nicotiana glauca).
Havainnot: Ensihavainto lajista on merkitty muistiin Aitoosta ajalta 1.9. -30.10.1922, I. Räväsmäki. Myös Mauri Säde on havainnut lajin.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Acherontia_Atropos