kuusamakiiäjä

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Laji on nykyään levinnyt Etelä-Pohjanmaalle asti, mutta havaintoja on myös pohjoisempaa. Se asustaa lehtometsissä tai pensastoissa, missä kuusamaa kasvaa. Paras lentoaika on kesäkuu; alueen havainnot ovat ajalta 7.6. – 15.7. Siipien tumma reunus on leveä, etusiipien keskisarakkeessa on pitkittäissuoni ja päässä tummennus, myös takaruumiin sivut ovat valkoiset. Siipiväli on 38 – 49 mm (Silvonen & ym, 2014).

kuultomittari (NT)

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Lajia tavataan harvinaisena sopivissa ympäristöissä koko Suomessa Inariin asti pohjoisessa. Sen elinpiirinä ovat vanhat tuorepohjaiset kuusimetsät. Lento alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun alussa. Alueen havainto on tehty huhtikuussa. Koiraan siivet ovat läpikuultavat, harmaanvalkoiset, etusiiven suonet näkyvät mustina: keskisarekkeessa on rengaskuviointia. Siipiripset ovat täplikkäät; takasiivet ovat hyvin vaaleat. Naaras on lyhytsiipinen, sen takaruumiin selkäpuolella on parilliset mustat pisteet.

kuukehrääjä (NT)

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Lajin levinneisyys Suomessa on kaksiosainen: Kuusamosta pohjoiseen ja Kainuusta etelään. Oulun seudulla ja Pohjanlahden rannikolla lajia ei esiinny Kokkolan pohjoispuolella. Ajallisestikin lajista on kaksi muotoa, junia lentää alkukesällä ja lobulina loppukesällä. Alueelta on tavattu kumpaakin muotoa: junia 16. – 17.6. ja lobulina 27.7. Laji elää havumetsissä, mm. mäntykankailla. Perhonen on hyvin tumma, lähes musta; etusiivissä on kaksi vaaleata poikkijuovaa ja valkoinen, puolikuun muotoinen keskipilkku.

kultatarhakoi

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Lajia tavataan Suomessa Keski-Lappiin asti pohjoisessa. Se elää kuivilla niityillä tai alueilla, joilla katajaa kasvaa. Lentoaika on heinä- elokuu; alueen havainnot ovat ajalta 1.8. – 8.8. Perhosen pää ja keskiruumis ovat valkoiset, tuntosarvien ensimmäinen jaoke on kellervä, etusiivet ovat kullankeltaiset, takareuna hiukan vaaleampi. Siipiväli on 6,5 – 8,5 mm (Bengtsson & ym, 2011).

kultasurviaiskoi (EN)

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Lajin levinneisyys Suomessa on itäinen, eniten havaintoja on Etelä-Savosta ja Pohjois-Karjalasta. Se on nykyään erittäin uhanalainen. Kultasurviaiskoin elinpiiri kattaa niittyjä ja hakamaita, joissa kasvaa ruusuruohoa tai törmäkukkaa. Se on lennossa kesä-heinäkuussa, alueen havainto on tehty 26.6. Lajin pää on kellervä, tuntosarven tyvipuoli on hiukan paksuuntunut ja musta, muuten valkoinen, pituus n. 2,5 kertaan siiven pituus koiraalla, naaraalla lyhyempi. Etusiivet ovat tumman pronssinkiiltävät ilman kuviointia, tumma täplä saattaa esiintyä keskitäplän kohdalla.