Kultaperä on eteläinen ja itäinen laji, joka on harvinainen jo Tampereen pohjoispuolella. Elinpiirinä ovat lehtometsät, mutta vaeltajana sitä voi tavata muualtakin. Laji on lennossa pääosin heinä- elokuussa; alueen ainoa havainto on tehty 11.8. Perhonen on valkoinen, sekä koiraan että naaraan takaruumiissa on keltainen perätupsu; naaraan siivet ovat sekä ylä- että alapinnoilta valkoiset; koiraalla on yläpinnalla melkein aina tumma täplä takanurkassa ja etusiipien alapuolella on ainakin etureunassa tummanharmaata, joka voi olla laajempikin alue.

Lajia on tavattu Etelä-Suomessa Etelä-Pohjanmaalle asti ja myös Kuusamossa, mutta se on harvinainen länsirannikolla. Perhonen lentää kosteilla metsämailla ja käy mielellään kukilla syömässä siitepölyä. Lentoaika on touko-kesäkuu, alueen havainnot on tehty 21.6. – 27.6. Perhonen on keltapäinen, naaras tummempi kuin koiras, etusiivet kullanhohtavat ja niiden tyvi on punertava, takasiivet ovat harmaat kärjestä kellanruskeat. Siipiväli on 7 – 10 mm (Bengtsson & ym, 2008).

Lajia tavataan enempi rannikolla, mutta se on viime aikoina levinnyt idässä aina Joensuun seudulle asti. Se elää kosteapohjaisissa lehti- ja havumetsissä. Lentoaika on touko- kesäkuu ja toinen polvi elo- syyskuussa. Alueen havainto on tehty 28.5. Kultakeltasiiven pää, keskiruumis ja siivet ovat keltaiset, myös siipien alapuoli. Etusiipien etureuna on voimakkaasti kaareva ja alapuolella on pieni harmaa alue. Siipiväli on 24 – 30 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajia tavataan koko Suomessa. Se lentelee avoimissa lehto- ja sekametsissä. Erusiivet ovat kalpeankeltaiset, tummanruskeakehnäiset tai lämpimän okrankeltaiset, ruosteenruskeavarjoiset. Poikkiviirut punaruskeat, sisempi lähes suorakulmainen, keskivarjo punaruskea, epäselvä. Yökköstäplät suuret, pohjaa vaaleammat, punaruskeareunaiset, munuaistäplän takanurkassa tumma täplä. Siipiväli 35 - 45 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on vakinainen Etelä-Suomessa, pohjoisessa vaeltaja. Se elää avoimissa rehevissä lehtimetsissä, myös puistoissa ja puutarhoissa. Lentoaika on heinäkuun lopusta lokakuun alkuun; alueen havainnot on tehty 3.8. – 10.9. Lajin etusiivet ovat ruskehtavan harmaat, kirjailut sulautuvia, takasiivet tumman punaiset, sisemmän musta poikkijuovan etuosassa kuroutuma ja ulompi musta reunajuova etuosastaan hyvin leveä, Siipiväli on 65 – 75 mm (Silvonen & ym, 2014).

Levinneisyys ulottuu Lappiin ast, mutta on pohjoisessa harvinainen. Se lentelee monenlaisilla avomailla, niityillä ja puutarhoissa.Koiraan tuntosarvet lyhytripsiset. Siivet tummat, harmahtavan kellanruskeat, ulommassa poikkiviirussa sisäänpäin kääntynyt kulma etureunan takana, sisemmässä poikkiviirussa on suorakulmainen taite keskiserekkeeseen pän, keskipilkku on pieni, aaltoviiru yhtenäinen, ohut. Peräkilpi on venytetyn herttamainen, pyöreäpäinen. Siipiväli 16 - 18 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on tavattu Oulun seudulta asti pohjoisessa. Se lentelee tuorepohjaosilla niityillä. Etusiivet ovat ruosteenruskeat tai tumman ruosteenkeltaiset. Poikkiviirut yksinkertaiset, terävät, tummanruskeat, sisempi tekee kulman ulospäin, ulompi on suora. Rengastäplä on tavallisesti epäselvä, ruosteenkeltainen, munuaistäplä on ruosteenkeltainen, sen takaosassa on valkoinen kolmiomainen täplä. Aaltoviiru on joskus näkyvissä ulkosarekkeen ulkp-osan tummemman värin perusteells. Siipiväli 30 - 35 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on tavattu Ivalosta asti pohjoisessa. Se lentelee pihoilla, kedoilla ja rannoilla. Etusiivet ovat ruskeat, suonten kohdalla on purppuraa kehnää. Poikkiviirut ovat vaaleanpurppurat, mustareunaiset. Keilatäplä leveä, tummanruskeakehnäinen, mustareunainen. Yökköstäplät yhtyvät takaosistaan; ruskeat, vaaleankellertävärenkaiset, pitkänomaiset. Aaltoviiru vaaleankellertävä, muodostaa syvän kulman sisäänpäin. Siipiväli 29 - 34 mm (Silvonen & ym 2014).