Laji on Suomessa levinnyt Keski-Pohjanmaalle asti pohjoisessa. Sen elinpiiriä ovat pajukkoiset niityt ja metsänreunat, varsinkin vesistöjen lähellä. Vaikka laji aloittaa lentonsa jo toukokuulla, paras lento on kesä-heinäkuussa. Alueen havainnot ovat ajalta 8.6. – 6.7. Toisesta polvesta antaa viitteitä havainto 21.8. Lajin takasiivet ovat laajalti punertavat ja niissä on suuri silmätäplä takanurkassa. Etusiivet ovat harmaankirjavat, tummemman keskisarekkeen sisäreuna tekee terävän mutkan ulospäin, siiven kärki on etureunastaan vaalea. Siipiväli on 67 – 91 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vihreä, sen peräsarvi on usein sininen, sivuselässä on valkoisia vinojuovia ja usein myös punaisia täpliä huokosten ympärillä sekä sivuselässä; jalkojen yläpuolelta juovat puuttuvat. Peräkilpi on tasaisesti matalakäsnäinen. Pää on usein sinertävän vihreä, sivujuova on kellervä tai valkoinen. Toukka elää pääasiassa pajuilla (Salix), joskus myös tuomilla (Prunus padus) ja haavoilla (Populus tremula).
Havainnot: Ensihavainto alueella tehtiin Matinojalla 20.6.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Kari Järventausta, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Smerinthus_Ocellata