Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Oulun seudulle. Se lentelee kosteapohjaisissa ympäristöissä, kuten rannoilla, soiden laiteilla, puistoissa ja puutarhoissa, joissa leppää kasvaa. Paras lentoaika on kesä- heinäkuu. Alueen havainnot on tehty 20.6. – 6.7. Siipien pohjaväri on vaaleanharmaa tai valkeahko, poikkijuovat ruskehtavat, myös takasiivet ovat juovikkaat. Ulko-osa harmaa, siinä valkoinen, usein häipyvä aaltojuova, joka sisäpuoli on tumma ja hampainen. Otsa voi olla vaalea, mutta ei paisunut. Siipiväli on 19 – 23 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on purppuranruskea tai violetinpunainen, sivuilta vaalea. Selkäjuova kapea, valkoinen. Sivuselkäjuova näkyy vain takaruumiin jaokkeissa 2. – 5. melko leveänä, valkoisena vinojuovana sukasten D1 – D2 alapuolella. Selän sukaskäsnät tummat ja huomattavat samoissa jaokkeissa. Sivujuova kellanvalkoinen, keskiruumiissa melko kapea, mutta levenee taaksepäin, se on tummien kirjailujen katkaisema jaokkeissa 2. – 5. ja jatkuu hyvin leveänä jaokkeissa 6. – 10. Pää ja kilvet tummanruskeat tai mustat. Toukka elää pääasiassa harmaalepällä (Alnus incana), mutta on tavattu myös omenapuulta (Malus domestica). Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto perustuu toukkalöytöön Matinojalla 1955, Leimo Kangas. Havaintoja ovat Arto Tyrni, Kari Järventausta, Keijo Mattila, Leimo Kangas ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Hydrelia_Sylvata