Laji on levinnyt koko Suomeen. Sitä tavataan monilla avoimilla mailla, kuten niityillä, rämeillä ja puutarhoissa. Koiraan tuntosarvet ovat lyhytripsiset. Siivet ovat tuhkanharmaat, suonet musta- ja valkopisteiset, etusiivet ovat pitkänomaiset, kärki tylppä, keskipilkku pieni, pistemäinen, ulompi poikkiviiru etureunan takaa kaartunut tasaisesti, aaltoviiru jakautunut tavallisesti täpliksi, joista suurin on takanurkassa. Siipiripset ovat tavallisesti täplikkäät. Peräkilvessä on pyöristynyt kärki.. Siipiväli 17 - 21 mm (Silvonen & ym 2014).
Toukka on nystyräihoinen, väriltään ja kirjauksiltaan vaihteleva. Perusväri on valkeaho, kellervä tai vihertävä, kirjailu punaista, ruskeata tai vihreätä, tavallisimmin kellenvihreä, selässä punaruskeat selkätäplät ja vaalea selkäjuova, sivureuna enimmäkseen alta leveälti tummalaitainen. Se on moniruokainen erilaisten ruohokasvien kukilla, erityisesti mykerökukkaisilla. Tavattu mm suvuilla kaunokit (Centaurea), ohdakkeet (Cirsium), päivänkakkarat (Leucanthemum), villakot (Senecio), horsmat (Chamenerium), tädykkeet (Veronica), matarat (Galium), käenkukat (Lychnis), ajuruohot (Thymus), tattaret (Polygonum), hierakat (Rumex), kuismat (Hypericum), pukinjuuret (Pimpinella), suoputket Peucedanum),laukut (Rhinanthus), katkerot (Gentiana), pillikkeet (Galeopsis) ja koivulla (Betula). Kotelo talventii.
Havainto: Ensihavainto Matinojass 25.6.1953 (Esko Kangas).
Lisätiedot: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Eupithecia_Satyrata