Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Oulun korkeudelle, Lapistakin on havainto. Se lentelee lämpimillä rinteillä, kedoilla, puistoissa ja lehtimetsissä. Paras lento on kesä- heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 21.6. – 2.8. Siivet ovat vaaleanharmaat, keskipisteet selvät; poikkijuovat ovat tummat, ulompi selvempi ja hampainen, kaareutuu tasaisesti; aaltoviiru on vaalea, usein leveä; siipiripsien tyvitäplät mustat. Siipiväli on 23 – 30 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on kellanharmaa tai kellanruskea, käsnät ovat tummat. Selkäjuova on hyvin kapea, valkoinen, useimmiten tummanruskeiden reunojen peittämä ja näyttää tummalta. Takaruumiin jaokkeissa 2. – 6. on tummat tai mustat, pitkulaiset selkätäplät selkäjuovan molemmin puolin. Se elää monilla kasveilla, kuten neilikoilla (Dianthus), pihatattarella (Polygonum aviculare), voikukilla (Taraxacum), ajuruoholla (Thymus), pihlajalla (Sorbus aucuparia) ja mäkitervakolla (Lychnis viscaria). Talvehtii keskenkasvuisena.
Havainnot: Ensihavainto tehtiin Matinojalla 21.6.1953, Esko Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Esko Kangas, Keijo Mattila, Leimo Kangas ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Scopula_Incanata
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/sterrhinae/sco-incanata.htm