Lajia tavataan pääasiassa Etelä-Suomessa, vaikka pohjoisimmat havainnot ovatkin Oulun seudulta. Se lentelee pajukkoisilla rantaniityillä tai muilla kosteilla alueilla. Paras lento on elokuussa; alueen havainnot ovat ajalta 12.8. – 15.9. Laji on kooltaan melko pieni, siipiväli on 49 – 55 mm (Silvonen & ym, 2014); etusiivet ovat tuhkanharmaat ja takasiivet karmiininpunaiset ja niissä on kaksi mustaa kaarta, sisempi on tasaisesti pyöristynyt eikä ulotu takareunaan, ulompi on taaksepäin kaventuva. Takaruumis on päältä punainen.
Toukan keskiselässä takaruumiin viidennessä jaokkeessa on matala, punaruskea tappi; pään musta poikkijuova ulottuu sukaseen A3 ja sen molemmin puolin on valkoinen reunus; takaruumiin 8. jaokkeessa on musta vinojuova sukasten D2 ja SD1 välissä. Ravintokasvina ovat monet pajulajit, kuten raita (Salix caprea), tuhkapaju (Salix cinerea), hanhenpaju (Salix repens) ja kapealehtipaju (Salix rosmarinifolia). Muna talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto on Aitoosta 23.8.1956, Urho Mäkirinta. Havaintoja ovat ilmoittaneet Lauri Salonen, Urho Mäkirinta ja Veikko Kauranen.
Laji on todettu vuoden 2017 loppuun mennessä ruuduista (KKJ):
679: 679: 679: 680: 680: 680: 681: 681: 681: 682: 682:
336 337 338 336 337 338 336 337 338 337 338
x x
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Catocala_Pacta
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/catocalinae/cat-pacta.htm
