Lajia on tavattu koko Suomen alueella, mutta havaintojen painopiste on Etelä-Suomessa. Perhonen lentää erilaisilla koivua kasvavilla biotoopeilla huhtikuusta kesäkuun alkuun, alueen havainnot ovat ajalta 7.5. – 25.5. Pikkupäistärkoin päässä on sekä tummia että vaaleita suomuja; etusiivissä on epäsäännöllisiä poikkijuovia ja täpliä sekä tavallisesti pienehkö, kullanvärinen kolmiotäplä takanurkassa. Tuntosarvet ovat pituudeltaan puolet siiven pituudesta, Siipiväli on 9 – 12 mm (Bengtsson & ym, 2008).
Toukka valkoinen, myös pää osittain. Se kovertaa koivun (Betula) lehteä, Koverre alkaa lehden reunasta ilman käytävää suoraan laakakoverteeksi. Koverteessa voi olla useampia toukkia. Uloste on nauhamaista. Toukka talvehtii täysikasvuisena.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Matinojalla 13.5.1961, Leimo Kangas. Lajia on havainnoinut myös Keijo Mattila.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Eriocrania_Cicatricella
http://www.ukflymines.co.uk/Moths/Eriocrania_cicatricella.php