Laji esiintyy Etelä-Suomessa Vaasan korkeudelle asti. Se lentelee pensaikkoniityillä, rannoilla ja valoisissa lehtimetsissä. Paras lento on heinä- elokuussa. Alueen havainnot on tehty 15.7. – 24.8. Siivissä on ulkoreunassa ulkonemat ja syventymät, koiraan siivet ovat kellertävät, naaraan punertavat. Keskipilkut ovat selvät, poikkijuovat tummanruskeat, terävät, keskivarjo on leveä ja himmeä. Siipiväli on 20 – 23 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on kellanruskea, selkäjuova on vaalea, tummanruskeareunainen, sivuselkäjuova on myös vaalea, kapea ja ruskeareunainen, sivujuova on valkoinen tai kellanvalkoinen, sen alapuolella vatsan alue on selkää tummempi. Toukka elää karikkeella ja kasvien kuihtuneilla lehdillä, varsinkin matarat (Galium), voikukat (Taraxacum) ja ratamot (Plantago) ovat suosiossa.
Havainnot: Ensihavainto lajista on tehty Iso-Vekunan saarella 21.7.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo kangas, Lauri Salonen ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Idaea_Emarginata
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/sterrhinae/ida-emarginata.htm