Levinneisyys kattaa Etelä-Suomen Pohjois-Savoon asti. Laji lentää avoimilla sekametsän aukioilla ja niityillä. Paras lentoaika on touko-kesäkuussa; alueen havainnot on tehty toukokuussa. Lajin kumpikin siipipari on punertavan ruskea ja niissä on musta pyöreä täplä, jonka keskiosa on tummansininen ja siinä valkoinen täplä. Aaltoviirun paikalla on tumma juova sekä etu- että takasiivessä. Laji on suuri, siipiväli 58 – 90 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vihreä. Pikkutoukalla on pitkät, parilliset, sarvimaiset, osittain punaiset ulokkeet keskiruumiin 1. ja 3. jaokkeessa sekä pariton samanlainen sarvi myös takaruumiin 8. jaokkeessa. Täysikasvuinen toukka on ilman sarvia, mutta keskiruumiin 3. jaoke on melko laajasti pullistunut; selkäjaokkeet ovat myös selkäpuolella koholla ja nivelrajat ovat kuroutuneet. Sivuselässä on valkoisia vinojuovia, sivujuova on valkoinen ja kiertää niskakilven etureunassa sekä peräkilven takareunassa. Se elää lehtipuilla, mm. koivuilla (Betula pubescens tai Betula pendula), tammella (Quercus robur), pajuilla (Salix), lepällä (Alnus incana tai Alnus glutinosa) ja tuomilla (Prunus padus). Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Kantolassa 29.5.1958, Matti Ahola. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Aglia_Tau