Metsäpapurikko esiintyy Suomessa Keski-Lapissa asti. Laji on yleinen monilla metsien avoimilla biotoopeilla ja tien pientareilla. Lento alkaa jo toukokuulla ja loppuu kesäkuussa. Alueen havainnot on tehty 21.5. – 20.6. Metsäpapurikon etusiipien yläpinnalla on mustia juovia etureunasta alkaen, takasiipien yläpinnalla on yleensä neljä silmätäplää. Kooltaan laji on pienempi kuin tummapapurikko, siipiväli 33 – 41 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vihreä, valkopisteinen ja hiukan lyhyempikarvainen kuin tummapapurikko; takaruumiin huomattavin juova on valkoinen sivujuova, selkä- ja sivuselkäjuovat ovat myös valkoiset, mutta kapeammat. Ravintokasvina on mainittu mm. ruokohelpi (Phalaris arundinacea), kastikat (Calamagrostis), koiranheinä (Dactylis glomerata) ja nadat (Festuca). Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto lajista on tehty matinojalla 20.6.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen, Matti Ahola ja Pekka Rantanen.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Lasiommata_Petropolitana
https://laji.fi/taxon/MX.60958