Lajia tavataan koko Suomessa, mutta on melko paikallinen, varsinkin Lapissa. Laji lentää valoisien lehtimetsien laitamilla, lehdoissa, puistoissa ja puutarhoissa. Lento alkaa jo huhtikuulla ja päättyy pohjoisessa heinäkuun alussa. Alueen havainnot on tehty 15.5. – 30.6. Etusiivet ovat kellanruskeat; ulomman poikkijuova ulkonemassa on kaksi uloketta, molemmissa poikkijuovissa on jakoviiruja. Kärkiosassa on valkoinen vinojuova ja sen takana tumma alue; aaltojuova on hajonnut valkoisiksi täpliksi. Siipiväli on 22 – 30 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on ruskea tai ruosteenruskea. Selkäjuova on valkoinen, yhtenäinen ja leveä keskiruumiissa, takaruumiissa se on jakautunut, keskus mustahko, laajentunut täpliksi jaokkeiden 1. - 5. etureunassa, reunus valkoinen; samojen jaokkeiden keskiselässä tumma alue, josta lähtevät vinojuovat taaksepäin ja valkoinen tai punertava täplä jaokkeiden takaosassa. Sukastäplät ovat tummat, hiukan koholla. Sivuselkäjuova epäselvä. Sivujuova kellanvalkoinen, melko leveä, huokosten takapuolella punertavan täplän katkaisema. Vatsan keskijuova vaalea, leveälti tumman varjostama. Toukka elää matarakasveilla, kuten paimenmataralla (Galium album) ja ahomataralla (Galium boreale). Talvehtii kotelossa, jossa kuoriutumisvalmis perhonen.
Havainnot: Ensihavainto tehtiin Holjassa 8.6.1958, Lauri Salonen. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Heikki Kronholm, Keijo Mattila, Leimo Kangas ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Lampropteryx_Suffumata