Laji on melko yleinen Oulun seudulle asti, mutta on tavattu myös Kolarista. Sita tavataan pensaikkoisilla tuorepohjaisilla niityillä ja puutarhoissa. Etusiivet tasaisen harmaanruskeat, keskisarekkeen takaosa ruosteenruskea, poikkiviirut punaruskeat, epäselvät. Metallimerkki hyvin iso, hopeinen, levenee etuviistoon. Aaltoviiru ruosteenruskea. Takasiivet kellertävänharmaat, reunavarjo tumma, ripset kellertävät. Siipiväli 37 - 44 mm (Silvonen & ym 2014).
Toukka vihreä, päävihreä, poskijuova musta, leveä, siinä myös pistesilmät ja sukaset O1 - O2 ja SO1 - SO2. Selän juovat valkoiset, kapeat, sivuselkäjuova aaltoinen, keskiruumiissa leveämpi kuin takaruumiissa. Sivujuova valkoinen, kapea, kulkee huokosteb yläpuolitse. Sukapisteet ruskeat, paitsi SD1 jaokkeissa T2 - A6 musta, käsnät vihreät, rintajalat ruskeat. Se on moniruokainen, tavattu mm. keltanoilta (Hieracium), peipiltä (Lamium), piharatamolta (Plantago major), voikukalta (Taraxacum), leskenlehdeltä (Tussilago farfara) ja nokkoselta (Urtica dioica). Talvehtii keskenkasvuisena.
Havainto: Ensihavainto Matinojassa 14.7.1956 (Leimo Kangas). Myös Arto Tyrni, Keijo Mattila, Lauri Salonen ja Matti Ahola ovat ilmoittaneet lajin.
Lisätiedot:http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Autographa_Bractea
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/plusiinae/aut-bractea.htm