Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Oulun korkeudelle pohjoisessa. Sen elinpiiriä ovat koivu- ja sekametsät, varsinkin niiden reuna-alueet. Laji on lennossa pääasiassa kesäkuussa; alueen havainnot ovat ajalta 13.6. – 2.7. Perhosen pää on kellertävä, keskellä on ruskeita suomuja. Tuntosarvet ovat tyvestä valkoiset ja muuten niissä on epäselviä ruskeita renkaita. Etusiivet kellanruskeat, keskivaiheilla on etureunasta tummanruskea vino juova kohti mustaa pistettä siiven kärkiosassa, takareunassa on myös musta täplä. Siipiväli on 7 – 8 mm (Bengtsson & ym, 2011).
Toukka on harmaanvihreä, selkä on tummempi ja siinä on vaaleat D1-D2 tyvitäplät, pää on kellanruskea. Sivujuova on valkoinen. Se kovertaa koivujen (Betula pendula, Betula pubescens) tai lehmuksen (Tilia cordata) lehteä. Koverre on aluksi kapea käytävä, mutta laajenee myöhemmin suorakulmaisesti sivulle. Täysikasvuinen toukka tulee ulos koverteesta ja syö lehden päällä. Koteloituu lehdelle tai maahan ja talvehtii kotelossa.
Havainnot: Ensihavainto on tehty Kantolassa 16.6.1971, Matti Ahola. Myös Keijo Mattila on havainnut lajin.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Bucculatrix_Demaryella