Etelä-Suomessa laji on vakituinen, mutta pohjoisempana vaeltaja, joka on tavattu Kainuussa asti. Laji elelee lehtometsissä, rehevien metsien reunoilla, puistoissa ja puutarhoissa. Lentoaika on heinäkuun lopulta syyskuun alkupuolelle; alueen havainnot on tehty 28.7. – 9.9. Etusiivet ovat ruskeanharmaat, ulompi poikkijuova terävämutkainen, sisempi melko suora, sen ulkopuolella siiven etureunassa valkoinen tai vaalean harmaa täplä, sisäpuoli siiven tyveen tumman harmaanruskea. Takasiivet ovat keltaiset, sisempi musta poikkijuova tekee silmukan, ulompi on poikki takareunassa ja sen etureunassa on keltainen täplä. Siipiväli on 50 – 55 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on tumman harmaanruskea. Takaruumiin 5. jaokkeessa on korkea tappimainen lisäke keskiselässä, D2-käsnät ovat korkeat takaruumiin 1. ja 8. jaokkeissa: päässä on musta poikkijuova ja valkoinen W-kuvio; takaruumiin 8. jaokkeesta puuttuu musta vinojuova. Toukka elää erityisesti tuomen (Prunus) sukuisilla puilla, mutta on tavattu myös orapihlajalta (Crataegus), omenapuulta (Malus) ja tammelta (Quercus). Muna talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Kuohijoella 28.7.2014, Arto Tyrni.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Catocala_Fulminea
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/catocalinae/cat-fulminea.htm
