Laji on tavattu Oulun seudekta asti pohjoisessa. Se elää peltojen laitamilla ja havumetsien reunoilla. Etusiivet ovat vaakeanharmaat tai punaruskean harmaat, tyvijuomu näkyy tummana pilkkuna keskisarekkeessa. Poikkiviirut näkyvät mustina pilkkuina suonien kohdalla. Yökköstäplät heikosti pohjaa tummemmat, valkeahkoreunaiset, munuaistäplän takaosa tummempi. Aaltoviiru lähes suora, vaalean punertavqanoksra. Takasiivet ovat koiraalla valkoiset, naaraalla harmaat. Siipiväli 35 - 42 mm (Silvonen & ym 2014).
Toukka muistuttaa lajia O. opima, mutta kyljestä puuttuvat tummat elementit sivujuova alareunasta, niskakilven sivuselkäjuova on heikko tai puuttuu ja pään otsajuova sekä etuosa tummemmat kuin päälaenjuova. Se on moniruokainen, tavattu mm. siankärsämöllä (Achillea millefoloium), marunoilla (Artemisia), päivänkakkaralla (Chrysanthemum vulgare), mesiangervolla (Filipendula ulmaria), kuusamalla (Lonicera xylosteum),ranta-alpilla (Lysimachia vulgaris), omenapuulla (Malus), myrtillä (Myrica gale), haavalla (Populus tremula), tuomella (Prunus padus), vadelmalla (Rubus idaeus), pajuilla (Salix), lehmuksella (Tilia) ja apiloilla (Trifolium). Kotelo talvehtii.
Havainto: Ensihavainto Aitoossa 20.5.1956 (Matti Leivo). Myös Leimo Kangas on havainnut lajin.
Lisätiedot: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Orthosia_Gracilis
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/hadenini/ort-gracilis.htm