Lajin levinneisyys ulottuu Rovaniemelle asti pohjoisessa. Se lentelee monenlaisissa ympäristöissä, niityillä, lehtimetsissä, tien pientareilla ja puistoissa. Paras lento aika on heinä- elokuussa. Alueen havainnot on tehty 20.6. – (1.8. – 5.8.). Etusiivet vaalean sammaleenvihreät: keskisarekkeen etuosassa kaksi ja takaosassa yksi, kärkijuomussa ja tyvipoikkijuovassa neljäs ja viides musta, kolmiomainen täplä. Takasiivet vaaleanharmaat, reunat tummemmat. Siipiväli on 20 – 26 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on kellan- tai harmaanruskea tai tumman oliivinruskea, sukaskäsnät ovat koholla, myös vaaleilla toukilla väriltään tummaruskeat. Selkäjuovasta näkyy vain tumma keskus ja kellanvalkoiset täplät takaruumiin 1. -5. jaokkeiden takaosassa. Sivuselkäjuova on heikko, katkeileva; sivujuova on valkoinen tai kellanvalkoinen, joskus hyvin himmeä, sen yläreunus in tumma varsinkin jaokkeiden välissä ja peräpäässä. Selän kuviona usein mustat varjot D2-sukasesta vinosta taaksepäin. Vatsa usein punertava. Toukka elää pääasiassa mataroilla, kuten paimenmataralla (Galium album) tai ahomataralla (Galium boreale), mutta on löydetty myös pajulta (Salix), nokkoselta (Urtica), punapeipiltä (Lamium purpureum) ja suolaheinältä (Rumex).
Havainnot: Ensihavainto tehtiin Matinojalla 20.6.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Colostygia_Pectinataria