Laji on levinnyt koko Suomeen. Se lentelee mielellään avoimilla paokoilla. Etusiivet ovt punertavanharmaat, keskivarjo on tummempi. Poikkiviirut ovat ruskeat; vaaleatäytteist. Yökköstäplät ovat pohjan väriset, rengastäplän ulkreina ja munuaistäplän sisäreuna ivat mustat. Aaltoviiru on valkoinen ja laajentunut takakulmassa valkoiseksi täpläksi. Siipiväli 33 - 41 mm (Silvonen & ym 2014).
Toukan selkäpuoli ja kylki vaihtelevat vihreästä tumman ruskeaan ja ovat mustien elementtien kirjavoimat. Sivuselkäjuova ja sivujuova ovat leveät; keltaiset ja niiden reunukset ovat mustat, selkäjuova ei erotu. Se on moniruokainen, todettu mm. tuomipihlajalta (Amelanchier), pujolta (Artemusua vulgaris), koivulta (Betula), peurankello (Campanula glomerata), pelto-ohdake (Cirsium arvense), mesiangervolta (Filipendula ulmaria), mansikalta (Fragaria vesca), paimenmatara (Galium album), niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), kannusruoholta (Linaria vulgaris), kuusama (Lonicera xylosteum), luhtakuusio (Pedicularis palustris), järviruoko (Phragmites australis), haapa (Populus tremula), mustaherukka (Ribes nigrum), vadelma (Rubus idaeus), pajut (Salix), pihlaja(Sorbus aucuparia), puna-apila (Trifolium pratense), mustikka (Vaccinium myrtillus) ja hiirenvirna (Vicia cracca). Kotelo talvehtii.
Havainto: Ensihavainto ,Matinojassa 20.6.1956 (Leimo Kangas). Myös Arto Tyrni, Keijo Mattila, Lauri Salonen ja Matti Ahola ovat havainneet lajin.
Lisätiedot: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Ceramica_Pisi
http://perhoset.nettitieto.fi/historia/hadenini/cer-pisi.htm