Laji on yleinen, koko Suomeen levinnyt ja pohjoisessa ajoittain hyvin runsas. Se lentelee monenlaisissa biotoopeissa, joissa lehtipuita tai pensaita kasvaa. Lento alkaa elokuussa ja jatkuu aina lokakuun lopulle asti. Alueen havainnot on tehty 13.9. – (4.10. – 5.10.). Etusiivet ovat sukulaisiaan hiukan suipommat, valkeahkot, ulko-osan suonet yleensä ovat mustat, poikkijuovat ovat heikosti aaltoiset; ulompi poikkijuova tekee mutkan lähellä etureunaa. Tuntosarvien jaokkeet ovat paljon leveyttään pitempiä. Siipiväli on 30 – 38 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vihreä. Selkäjuova on jakautunut, keskus tummanvihreä, melko leveä, reunat himmeän valkoiset, osittain häipyvät. Sivuselkäjuova on valkoinen, kapea, yhtenäinen; juovat eivät jatku niska- eikä peräkilvessä. Lisäsivujuova hyvin himmeä, kellanvalkoinen, katkeileva; sivujuova valkoinen ja jaokkeissa 6. – 10. leveä, päättyy peräkilven sivuille; juova on selvä myös keskiruumiissa, mutta takaruumiin jaokkeissa 1. – 5. hyvin himmeä ja kapea. Sukasten tyvitäplät valkoiset; pää on myös vihreä ja vatsa vaaleamman sinivihreä. Toukka on moniruokainen lehtipuilla ja pensailla, se elää myös mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja juolukalla (Vaccinium uliginosum). Muna talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto on tehty Aitoossa 1956, Jorma Sauvonsaari. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Heikki Kronholm, Jorma Sauvonsaari, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Epirrita_Autumnata